Muutaman vuoden takaa

Tässä joitakin ajatuksiani muutaman vuoden takaa…

———-
25.2.2004
Häät tiedossa
Olen lupautunut laulamaan serkkuni häissä ja osittain siksikin menin piiitkästä aikaa laulutunnille. Oli kyllä taas tosi kiva laulaa. Jostain syystä laulutunnin jälkeen on aina sellanen energinen ja hyvä fiilis.

———-
19.10.2003
Idols
Suomessa on tällä hetkellä menossa Idols-kilpailu ja media kirjottaa nyt kuinka kamalaa on, kun kilpailijoita ihan suoraan nolataan ja sanotaan, että ei osaa laulaa. Mielestäni asiasta on noussut ihan älytön häly. Kyllä kaikkien kilpailijoitten olisi pitänyt se tajuta. Ja jokainen on sinne ihan omasta tahdostaan mennyt. Sitä paitsi, kyllä ne jotkut olivat aivan käsittämättömän huonoja laulamaan. Että ei ihmisilläkään ihan realistisia käsityksiä ole itsestään.

———-
2.10.2003
Hyvää syntymäpäivää, äiti
Puoli vuosisataa, viisi ja nolla. Muutaman vuoden päästä sitä on itsellä täynnä kolme ja nolla. Ihmiset kehittyvät nykyään jotenkin ihan eri vauhtia kuin kymmenen viistoista vuotta sitten. Silloin kun itse oli kymmenen, ei kyllä pukeutunut tai käyttäytynyt samalla tavalla kuin ”nykynuoriso” tänään. Sitä oli paljon enemmän lapsi.

Ala-asteiässä minulla oli oma valtakunta metsässä, siellä asui ystäväni kettu ja pöllö. Ja paha haltija, jota aina pelättiin. Mieti nyt, sitä jutteli itsekseen olemattomille mielikuvitusystäville. Miten sen saman lapsenomaisuuden ja avoimuuden saisi tällekin iälle? Miksei voisi ottaa asioita paljon rennommin ja pienellä leikillä?

Tykkäsin pienenä kuunnella klassista musiikkia. Tanssin musiikin tahdissa sellaisen voimistelunauhan kanssa ja esitin naapurin tytön kanssa sitä vanhemmille. Joskus me teimme radio-ohjelmaa veljen kanssa kasettinauhalle. Laulettiin ”marraskuu, kaljakori kilisee…”. Haastateltiin toisiamme joistakin ihan hölmöistä asioista. Olisipa ne nauhat jossakin tallessa, niitä olisi nasta kuunnella.

Nyt nelivuotias poika ampuu sisaruksiaan isän aseella. Miten isä voi jättää aseen niin, että pieni lapsi saa sen? Miten pieni lapsi osaa ampua aseella? Miten nelivuotias voi muka tajuta, kuinka vakavan asian se teki? Haloo! Mistä se kaikki väkivalta ihmisen sisään oikein tulee? No, joo, mutta siis eikö vanhemmat osaa kasvattaa lapsiaan niin, että ne saisi lapsen tajuamaan mitä ei saa tehdä. Luulisi varsinkin Amerikassa, missä aseita on joka toisella ja väkivalta on ihan jokapäiväistä, että vanhemmat nimenomaan kertoisivat, mitä kaikkea pahaa ase saa aikaseksi. Ei se hitto soikoon ole mikään leikkikalu. Ei nelivuotias voi tuntea sellaisia vihan tunteita, että se haluaisi tappaa sisaruksensa. Eihän?

Nykyajan lapset kasvavat ihan liian nopeasti.

———-
29.9.2003
New York, New York
New Yorkin matkan jälkeen on ollut sellainen fiilis, että sinne haluaa uudestaan. Monia vuosia sitä haaveili pääsystä New Yorkiin eikä sitä uskonut, että siellä oikeasti joskus olisi. Miksiköhän sitä niin ajatteli? Se oli unelmien kaupunki. Ja nyt kun sinne kaipaa takaisin, sitä tajuaa, että sitä se tosiaan on. Eipä moneen muuhun paikkaan ole takaisin halunnut. (no ehkä Irlannin voisi mainita). New York vain jotenkin teki vaikutuksen, vaikka siellä olikin hiostavan kuuma ja ihmismassa oli valtava. Mutta niin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Illat oli kaikkein ihaninta aikaa. Se suurkaupungin valomeri ja jatkuva autojen ja ihmisten ääni. Kaupunki ei todellakaan hiljentynyt hetkeksikään. Se oli kaikkein upeinta. Sitä minä kaipaan.

———-
7.9.2003
Pimeys kohtaa valon
Istuin eilen bussissa matkalla koulusta kotiin. Ulkona satoi, mutta bussissa oli suloisen lämmintä. Oli ilta ja kaikkialla oli pimeätä. Mutta Helsinki. Helsinki on kaunis kaupunki pimeällä. On se sitä valoisenakin, mutta siinä bussissa istuessa tuli samanlaisia fiiliksiä kuin New Yorkissa. Ei Helsinkiä tosiaankaan voi mitenkään verrata Nykkiin, mutta silti. Kaikki ne valot, kun ne loistivat pimeässä. Sitä oli jotenkin turvallinen fiilis. Jos sillä hetkellä olisi ollut ulkona sateessa, tunne ei olisi ollut samanlainen. Ehkä syksy sittenkin menettelee, jos istuu sisällä ja näkee sen kaiken valomeren ja tietää, että tuohon sateeseen ei nyt tarvitse mennä.