aarniometsän suojassa harjoitteli. Perjantaina 1. syyskuuta oli Helsingin työväenopistossa koelaulu, jossa haettiin 12:sta naislaulajaa apinoiksi Etana-oopperaan. Yhtenä ”tuomarina” oli laulunopettajani, joten olin suht varma pääsystä mukaan. Kuoroa harjoittava nuori kapellimestari teki erinäisiä rytmi- ja melodiaharjoituksia. Haloo, siitä on melkein 15 vuotta, kun olen viimeksi käynyt teoriatunnilla. Joten meni vähän miten sattuu. Olikin yllättävän vaikeaa laulaa esim kvartin kummatkin sävelet. Toinen meni hyvin, mutta se toinen… Mitään laulua en ollut valmistellut, joten siinä sitten lauleltiin sinistä ja valkoista taivasta.
Ensimmäisellä harjoituskerralla meitä oli vielä paikalla 11, mutta niin se vaan on kutistunut apinakuoron koko 8 laulajaan. Kaksi alaäänessä ja kolme keski- ja ylä-äänessä. Aika outoa taas laulaa kuorossa, pitkästä aikaa, kun on vain käynyt yksinlaulutunneilla. Mutta kyllä sitä taas muisti, minkä takia se joskus oli kivaa.
Pienoisoopperan nimi on Lörpöttelevä etana ja siinä on päärooleissa kalastaja, kalastajan vaimo, etana ja apina. Me 8 apinaa vikistään sitten taustalla viidakossa. Viime lauantaina kuultiin ensimmäisen kerran koko ooppera läpi. Ihan hauska. Etana tarvitsee apinan maksaa pelastaakseen etanaprinsessan, joka elää jossain syvällä meressä. Apina ei tietenkään pidä ajatuksesta ja lopulta päädytään siihen, että etana ei sitä maksaa saa. Kyseessä on siis lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu ooppera.
Ääniala 