Kolmiäänisesti laulaminen

on ihan kivaa, mutta kyllä mä silti pidän enemmän solistisista tehtävistä. Kuorossa huomaa, kuinka erilaisia ihmiset onkaan laulamisensa suhteen. On sellaisia, jotka laulavat niin kovaa, että korvat halkeaa. Tiedä sitten johtuuko se siitä, että he luulevat laulavansa tosi hyvin vai siitä, että he haluavat tulla esille. Sitten on niitä, jotka tuovat heti oman mielipiteensä esille, jos he kuulevat, että joku mahdollisesti lauloi väärin. Käännytään niinsanotusti koko kuoroon päin ja kysytään kuka lauloi väärin. Okei, onhan se hyvä, että pitää huolta äänten oikeellisuudesta, mutta onko pakko toimia niin, että se näyttää siltä kuin hän olisi aina oikeassa. Kun ei se kuitenkaan niin ole. Kuoro on tietyllä tavalla kompromissien tekoa, sooloilla voi sitten yksinlaulussa.

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että pari kertaa on minunkin tehnyt mieli irvistää sille kovaa laulavalle ja todeta, että ”hei, nyt ei olla koulussa opettamassa lapsia vaan lauletaan kuorossa, jossa jokaisen pitäisi kuunnella toista”.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: