Olen kohdannut voittajani

Joitakin viikkoja sitten oli Hannu ja Kerttu-oopperan koelaulut. Samalla kuunneltiin laulajia myös Barokki Ensemble -kuoroon. Kaikilta kysyttiin, että hakeeko myös Barokkiin. Vastasin, että kaipa sinnekin voisi tulla, mutta mieluiten solistiksi. Laulunopettajani, joka oli kuuntelemassa laulajia Hannuun ja Kerttuun, sanoi, että tämä Barokin ohjaaja oli halunnut minut ja toisen koloratuurin, sanotaan vaikka Tiinan, soolo-osiin. Tämä Tiina saisi kuitenkin varmasti laulaa koelaulussa esittämänsä barokkibiisin konsertissa. No, ihan ookoo, ajattelin.

Ohjaaja kuitekin päätti, että hän haluaa pitää vielä koelaulun mukaan päässeiden keskuudessa. Tiesin, että Tiina on hyvä laulamaan, hänellä on sellainen vahva oopperaääni. Torstaina oli sitten koelaulut, todella virallinen tilaisuus. Tilaisuutta varten oli pitänyt harjoitella Vivaldin Glorian sopraanosoolo. Argh, sanon minä. Siis siihen koko tilaisuuteen. Tiina tietenkin sai osan. Olen kohdannut vastustajani. Sain minäkin soolon, duosta. Laulusta, joka on paljon matalampi kuin tämä sopraanosoolo. Ja siihenkin ohjaaja sanoi, että pitää katsoa, että äänet sopivat yhteen toisen laulajan kanssa. Sapettaa. No, sanoi ohjaaja myös, että olen varasijalla sopraanosooloon. Mutta eipä paljon auta, kun tämä Tiina kuitenkin haluaa laulaa kaikki. Mitä se yleensä tekee tällaisessa kuorossa, kun se voisi jo laulaa jossakin paljon korkeatasoisemmassa jutussa?

Tällaisissa tapauksissa ei osaa arvostaa omaa ääntänsä. Oma lyyrinen ääni kun ei sovi kaikkeen ja ehkä juuri ne kivat jutut menevät ohi. Ai niin, se toinen ”tuomari”, joku italialainen cembalon soittaja sanoi, että minulla on kehittyneen poikasopraanon ääni. Mitä hemmettiä? No, se siis tarkoitti, että minulla on yhtä kirkas ääni kuin korkeilla poikasopraanoilla. Ja niillähän muuten on tosi korkea ääni. Se oli kuulemma positiivinen kommentti, mutta kuulosti se aika oudolta.

Onhan se hyvä joskus pudota hieman jaloilleen, vaikka ei minulla kyllä mielestäni koskaan ole hattuun noussutkaan. Ja on tietysti hyvä saada joskus kunnon palautetta, niin positiivista kuin kriittistäkin. Siitä on sitten hyvä jatkaa harjoittelua.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: