Eilen oli hepo-musikaalin harjoitukset. Se ei ole oikea nimi, mutta Hepo-musikaali kuulostaa hauskemmalta :) Siinä lauleskellessa mietti, että mihin sitä on taas itsensä laittanut. Kuulostaa varmaan tooosi hyvälle, kun on tällainen klassisen laulun äänityyppi. Mun salainen haaveeni olis laulaa joskus jotain jazzin tyylistä, mutta taitaa tällä äänityypillä jäädä sekin ei-enää-salainen-haave kokematta.
Joskus, tai siis taas kerran, ottaa päähän, kun oma ääni ei sovellu tiettyihin juttuihin. No, pitää kuitenkin olla onnellinen siitä, että on annettu tällainen laulunlahja ja laulaa tyytyväisenä niitä lauluja, jotka omalle äänelle parhaiten sopii. Ei sitä joka tyttö kuitenkaan pysty näin korkealta laulamaan. Jos haetaan jotain ”mä oon tässä hyvä”-juttuja…
Äsken oli laulutunti ja Kilpisen Illalla meni paremmin kuin Handelin Let the bright Seraphim. Ne harjoittelun määrät…
Ääniala 