Oon tällä hetkellä mukana työelämäni vaikeimmassa projektissa. Asiakkaana on puhelinvalmistaja ja musta vaan tuntuu, että mä en osaa. Tässä on pari päivää istuttu kyseisen asiakkaan pääkonttorissa ja keskusteltu erinäisten ihmisten kanssa erinäisistä asioista. Pari päivää on ollut fyysisesti aika rankkoja ja lisäksi vielä omat prokkikset painaa päälle. Meinasin tänään nukahtaa täpötäydessä bussissa. Minä, joka aina poistan kellostakin patterit, kun ne pitää niin kovaa ääntä, etten saa nukutuksi. No, onneksi projekti on loppusuoralla. Huonona puolena on myös se, että olen joutunut vähän sanaharkkaan kollegani kanssa, joka on parini tässä projektissa. Kun on kaksi vahvaa ihmistä ja kummallakin omat mielipiteet… no, sitä voi arvata, mitä siitä tulee. Onneksi kollega on myös sanonut, että on vaikea projekti, joten en ole ihan yksin fiilisteni kanssa.
Hauskaa on ollut se, että meillä on pääsy asiakkaan tiloihin, kuvalliset kortit ja kaikki. Saadaan syödä ruokalassa, nauttia orkideoista ja tuntea se tunnelma ja meno, joka rakennuksessa vallitsee. Joskus tämä kyseinen asiakas oli ihan ”vau” juttu, no on se vieläkin, mutta nyt kun siellä on ollut, niin samanlaista meininkiä se on kuin muuallakin. Jopa työtilat yleisten tilojen ulkopuolella ovat ihan normaaleita. Mutta onhan tuo pääkonttori ihan hieno rakennus. Ja kaipa se cv:ssäkin ihan hyvältä näyttää.
Ääniala 