Vou, nyt pitäis varmaan piirtää se risti seinään. Eilinen ilta meni täysin ilman tietokonetta. Jätin läppärin töihin ihan omasta vapaasta tahdosta. Eikä ollut niska yhtään kipeä. Katkesi monen viikon iltatöiden putki.
Aamulla töihin, siellä se kahdeksan tuntia ruutua tuijottaen, kotiin sohvalle, läppäri syliin, istuma-asento ihan jotain muuta kuin ergonominen, puolen yön jälkeen huomaa, että ”auts, kello on tosi paljon, pitäisiköhän lopettaa työt”. Ihmiset, joille kerron, että teen paljon töitä, eivät varmaan ihan oikeasti tajua, kuinka paljon. PALJON. Ja sen takia myös niskat on ihan paskana. Viime viikolla hieroja totesi, että mun vasen niska ja selkä on todella jumissa. Jaa, ei ihmekään, kun 16 tuntia vuorokaudesta istuu mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja yrittää olla jännittämättä niskaa. Ne loput 8 tuntia nukun.
Jepjep, en siis valita, totean vain. Eihän mun tarvitsisi kuin lopettaa iltatyöt (tmi-työt) ja kaikki olisi toisin. Mutta haluanko edes? Kai se on se pieni yrittäjän siemen, joka asuu jossakin tuolla aivoissa ja kehottaa tekemään töitä, jotta voi sitten lähteä laskettelumatkoille ja kesälomareissuille.
Ääniala 