Eilisen ”laitapas riisipussi pääsi päälle” -laulutunnin jälkeen, otin taksin ja ajoin Petikkoon. Petikko on aika pelottava paikka viideltä illalla. Paikka on täynnä isoja sisustus-/kalusteliikkeitä ja niiden keskellä menee kehä III. Ihmisiä oli todella vähän ja oli pimeää. Onneksi saimme hyvää palvelua mm. Iskussa.
Petikosta suuntasimme voiko-olla-näin-suuria-bussinnumeroita -bussilla kohti Espoon keskustaa, joka oli vielä pelottavampi kuin Petikko. Espoon keskustahan on kerrassaan ruma paikka. Ainakin minun mielestäni. Ehkä se pelottavuus tulee sitten siitä. Tai niistä vähän epämääräisistä ihmisistä, joita ympärillämme pyöri. Onneksi Espoon keskus oli vain vaihtopysäkkimme ja pääsimme suht nopeasti jatkamaan matkaamme Suomenojalle, jossa lompakkoon tekivät reiän pesukone ja induktioliesi.
Remonttibudjettia lasketaan ja väännetään, jotta se ei ihan lähde käsistä. Keittiön laatat tulivat ennakoitua kalliimmiksi, joten nyt pitää saada kylpyhuoneen kaapit vähän edullisemmin.
Elämäni ensimmäisen kerran meille tulee myös maksetut muuttomiehet. Nyt on niin paljon tavaraa ja niin vähän aikaa, että on pakko ottaa apua.
Ääniala 
Millainen on epämääräinen ihminen? Onko se jotain vähempiarvoista kuin kirjoittaja itse? Vai jotain sellaista mihin kirjoittaja ei tule koskaan yltämään?
Anonyymille kommentoijalleni:Suomen kielen ohjeissa sanotaan mm. näin: ”epämääräinen subjekti eli joku, jokainen, kuka tahansa. Käytetään silloin, kun asia on uusi ja tuntematon.””Epämääräinen asia on jotain, joka on kyllä olemassa, mutta jonka muotoa, rajoja tai luonnetta emme kykene hahmottamaan.”Voidaan käyttää esim. valokuvien kommentoinnissa: ”Kuvassa minä, kaverini Tiina ja Sanna sekä muita epämääräisiä ihmisiä.”Kyseessä ei siis ole ihmisten arviointi. Olen varmasti itsekin jollekin toiselle epämääräinen ihminen – uusi ja tuntematon.