Käytiin eilen ihastelemassa erilaisia piirrettyjä hahmoja Pixar – 20 vuotta animaatiota -näyttelyssä Tennispalatsin taidemuseossa. Nemoa etsimässä on ihan paras piirretty ja siellä se Nemo tuijotti suloisilla silmillään erilaisista piirroksista ja veistoksista. Voi vaan ihmetellä, kuinka tietokoneilla saa aikaiseksi niin upeita värimaailmoja ja viimeisen päälle tarkkoja ja eläväisiä hahmoja. Ratatouillen Remynkin ne on saanut niin suloiseksi, vaikka se on rotta.
Ostin näyttelystä koko Pixarin tuotannon. Auts! Mutta kun piirretyissä on aina niin opettavainen ja onnellinen loppu ja musiikki on todella sykähdyttävää. En koskaan katso suomennettua versiota, koska alkuperäinen on aina parempi, varsinkaan musiikkiesitykset ei jotenkin tunnu miltään suomeksi.
WALL-E:ta odotellessa…
Ääniala 