Eilinen konsertti oli menestys. Paikka oli niin täynnä, että kaikille ei riittänyt istumapaikkoja ja osa joutui istumaan/seisomaan salin ulkopuolella. Ihmiset kiittelivät hienosta konsertista ja tapakset melkein loppuivat kesken.
Pientä jännitystä oli havaittavissa meissä esiintyjissä. Sanoja tankattiin hetki ennen omaa esiintymistä. Mutta kyllä oli tunnelataus kaikilla aika suuri. Yksi esiintyjistä niinsanotusti lyyhistyi polvilleen oman esityksensä käsinkosketeltavan tunnelatauksen jälkeen. Omat laulutkin menivät mielestäni tosi hyvin. Laulu, joka oli vaikein, meni myös konsertissa heikoimmin, mutta ihan hyvin silti. Ensimmäinen laulu meni tosi hyvin ensimmäiseksi lauluksi. En unohtanut sanoja ja yleisö ainakin antoi raikuvat ablodit. Viimeinen laulu, jossa on ihan mielettömän ihana melodia, meni tosi upeasti. Sain siihen jotenkin mukaan sen tunnelatauksen, mitä en harjoituksissa ollut saanut. Ja ilmeisesti se oli sitten SE laulua. Joka meni parhaiten. Toinen esiintyjä sanoi, että ei ollut tiennyt, että musta voi lähteä sellainen tunnelataus. Se tietysti tuntui hyvälle.
Mä jotenkin saan ne tunteet yleensäkin mukaan vasta esityksessä. Ehkä se on se ihmismäärä, joka jotenkin automaattisesti lataa itsestään sen tunteen ulos. Täytyy sanoa, että olihan se kova paikka olla sellaisen huippuporukan joukossa, mutta ehkä mä sitten kuitenkin kuulun siihen joukkoon.
Ääniala 