Viikonloppuna oli oopperan viimeiset esitykset. Lauantaina oli muutama tuttu katsomassa esitystä ja he kehuivat oopperaa kovasti. Sunnuntaina viimeisen esityksen jälkeen oli aika tunnepitoinen minikaronkka, jossa kaikki kehuivat toisiaan. Lavastajat, kuvaajat, ohjaaja, pianisti, puvustajat ja tietysti me esiintyjät. Olihan proggis tosi kiva, mutta itse ei päässyt kovinkaan tunnepitoiseen kontaktiin ohjaajan kanssa, koska itsellä oli niin pieni osa. Sitä vaan miettii, että onko ihmiset oikeesti sellaisia kuin ovat vai vaikuttiko tunnettu ohjaaja jotenkin asiaan.
Karonkan jälkeen mentiin vielä pikkuporukalla ottamaan yhdet. Keskusteltiin mm. siitä, kuinka toisilla on enemmän aikaa lauluharrastukseen kuin toisilla ja kuinka se sitten myös näkyy. Oopperan pääroolien esiintyjät kun kehittyivät nimittäin ihan silmissä harjoitusperiodin ja esitysten aikana. Niin laulullisesti kuin esiintymistaidoiltaan.
On myös vähän helpottunut olo, kun proggis on ohi. Oli se kuitenkin aika vaativa ajan suhteen. Seuraava proggis voisi sitten olla sellainen, jossa on enemmän vastuuta ja aikaa lavalla.
No, nyt voi sitten keskittyä taas kunnolla töihin, ja niitähän riittää.
Ääniala 