Juhlittiin eilen ystävien häitä. Hääpaikkana oli Vantaalla joen rannalla vanha ravintolaksi remontoitu tehdas. Kaunis ympäristö, varsinkin, kun vihkiminen tapahtui ulkona joen rannalla. Siviilivihkimisessä ei paljon aikaa kuluteta, se on minuutti tekstiä ja sitten tuleekin jo kysymykset. Enpä ole koskaan ollut nopeimmissa häissä.

Hääpari oli tietysti parhaimmillaan ja morsiamella oli kaunis puku. Juhlissa oli paljon ohjelmaa, mikä on hyvä, koska monesti häissä on paljon tyhjiä hetkiä, jolloin ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Suurin osa ohjelmasta oli erilaisia musiikkinumeroita, teekkarikuoroa ja yksinlaulua.

Bändin naislaulaja kuului häävieraisiin. Alussa bändi oli ehkä vähän jäässä, mutta iltaa kohden meno parani. Oli ihan kiva huomata, että on muitakin ihmisiä, joiden ääni soi paremmin tietynlaisissa biiseissä. Iskelmänumerot eivät oikein soineet, mutta jazzia solisti lauloi kyllä tosi hyvin. Loppuillan iskelmäbändiversio Haddawayn What is Love:sta oli huippu.

Oli myös hyvä huomata, että häät voivat olla onnistuneet ilman pikkutilpehööriäkin. Eli siis hääkarkkeja, menu- ja paikkakortteja ja muuta pientä kivaa. Kunhan ruoka ja seura on hyvää ja paikka on kaunis. Sillä pötkii jo pitkälle.

Hauska idea oli hääkimpun heiton erilainen toteutus. Kun morsian heitti kimpun kohti naisia, se jakautuikin neljään pienempään kimppuun. Näin seuraavaksi pääsee naimisiin neljä, yhden sijaan. Minä olen yksi heistä. Ainakin teoriassa :)

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s