Ihan unohdin, että käytiin katsomassa Mamma Mian elokuvamusikaaliversio. Viime vuonnahan kävin katsomassa Hartwallissa näyttämömusikaaliversion.

Meryl Streep oli ihan huippu elokuvassa. Pierce Brosnanin laulua oli hassu kuunnella, kun jotenkin vielä Piercen ajattelee Bondina. Mutta ei sille mitään voi, että mä rakastan musikaaleja ja varsinkin näitä elokuvaversioita. Niissä pääsee jotenkin paremmin fiilikseen ja lähemmäksi näyttelijöitä kuin isolla areenalla. Toiset ehkä ajattelee, että live-esitys on parempi, mutta mä en vaan saa niistä niin paljoa irti.

Mamma Miaa katsellessa muisti taas, kuinka menevää ja hyvää Abban musa on. Jossain elämänvaiheessa en voinut sietää Abbaa, mutta kai se näiden musikaaliversioiden jälkeen on taas päässyt ”hyvää musaa” -tasolle. Tuskinpa tosin kotona kuuntelisin musaa pelkästään stereoista, koska kyllä musiikin ”näkeminen” toimii mulla paremmin.

Elokuva oli aika musapainotteinen, välillä olis toivonut, että jotkut asiat sanottaisiin ihan puhuen. Tuli sellainen läkähdyttävä olo, että taasko ne aloittaa. Ja varsinkin tuo Brosnanin laulu tosiaan hymyilytti. Laulun taso ei tietenkään ollut mitään täydellistä, mutta eihän näyttelijät mitään ammattilaulajia olekaan. Sen verran hyvä fiilis leffasta kuitenkin jäi, että eipä se ei-niin-ammattimainen laulu haitannut.

Onneksi syksyllä tulee High School Musical 3, se pitää ehdottomasti käydä katsomassa.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s