Tänään oli hyvä laulupäivä. Sain laulettua koko luritusbiisin kerralla läpi ilman katkoja. Tosin yhden pitkän lurituksen jälkeen oli pakko hengähtää syvään ja se herätti hilpeyttä muussa lauluporukassa. Ope totesi, että tuollaiselta todellakin tuntuu vaikean kohdan jälkeen. Ehkä noin ei voi sitten esityksessä kuitenkaan tehdä :)
Musta kuulemma nykyään näkee, että laulaminen on kivaa. Oon saanut ilmettä kasvoille ja kasvojen tekninen lauluilme pysyy paikoillaan. Se siis tarkoittaa kansankielellä sitä, että nostaa poskipäitä ylös ja aukaisee sieraimia. Teknisesti tietysti tapahtuu paljon muutakin. Voi kuulostaa vähän oudolta, mutta näyttää ihan hyvältä.
Toka kevyempi biisi on vielä hakusessa. Ei olla pianistin kanssa keretty katsomaan sitä yhdessä, joten kaikki aloitukset on ihan mitä sattuu. Huomenna onneksi on kokonainen tunti aikaa käydä lauluja läpi. Olis ollut kiva katsoa vähän muitakin biisejä, mutta ei taida tämä viikko riittää sille. Pitää sitten jatkaa omilla laulutunneilla.
Kestää selkeesti toi oma lämpeneminen tässä laulukurssiasiassa. Tänään oli ekaa päivää ihan oikeesti hyvä päivä, niin sosiaalisesti kuin henkisesti. Ehkä se tästä.
Huomaa, että työt on kohta alkamassa, kun läppäri taas sauhuaa. Oon tässä pari päivää tehnyt ”vapaaehtoistyötä”, kun menin lupaamaan juttuja meidän musateatterille. Kello on 2 yöllä ja pitäisi nukkua. Toisaalta, huomennakin on vielä loma…
Ääniala 