Joskus musta tuntuu ihan tyhmältä todeta aina harjoitusten alussa, että ”ääni ei oo kyllä yhtään auki”. Jotenkin se tuntuu vähän selittelyltä. Mutta eilen taas totesin, että ei se kyllä mitään selittelyä ole vaan ihan raakaa todellisuutta.
Keskiviikon laulutunti oli paras tunti pitkään aikaan. Jostain mä vaan löysin sen oikean tekniikan. Pitkä äänenavaus vaikutti siihen, että ääni oli kunnolla auki ja pysty keskittymään siihen, että ääni soi oikeassa paikassa. Ja se kuulosti niin paljon paremmalta. Ääni jopa tuntui ihan erilaiselta. Jotenkin vanukasmaiselta. Joo, outo vertaus, mutta se oli sellanen jäntevä, mutta venyvä tunne. Pelottaa, että en löydä samaa fiilistä toista kertaa. Muutenkin laulutunti oli jotenkin tosi rento. Open ja pianistin kanssa tulee aina välillä sellanen pölinätunti, mutta toisaalta se on sitä sosiaalista yhdessäoloa, jota aina välillä kaipaa. Voi puhua asioista, joita ei oikein kotona ymmärretä (”tieks niinku se ääni, kun sen pitäis soida tossa otsan ja nenän kohdalla, mutta siellä sisällä ja sit ne sieraimet pitää olla tosi leveänä”.
No, eilisissä konserttiharjoituksissa ääni ei tosiaan ollut yhtään auki. Kun tulee suoraan töistä, niin ei paljon äänenavausta kerkiä tekemään. Ja kyllähän sen sitten tuntee niin äänessä kuin kropassa. Ei oikein pysty hallitsemaan ääntä ja kaikki kuulostaa ihmeen väärältä. Ja pahinta on tietysti se, että pari laulua on niin jumalattoman korkeita, että kun vedät kolme sivua biisiä vaan sieltä kirkuntakorkeudesta, niin ei tee kyllä hyvää äänelle. Ääni rupes lämpiämään vasta harjoitusten lopulla ja sen huomas siitä, että se kolmen oktaavialan biisi rupes soimaan sekä sieltä pienestä a:sta että kolmiviivasesta C:stä. Mutta kyllä oli taas loppuillan ääni käheänä. Oi luoja sentään. En usko, että tekee edes mun korkuiselle äänelle hyvää vetää ne korkeet äänet äänihuulet kylmänä. Varmaan tähän kaikkeen vaikuttaa se, että ei ole ammattilainen, mutta mä en ainakaan pysty laulamaan kunnolla, jos ääni ei ole auki. Piste.
Konsertin alku on kyllä aivan mahtava. Mustat pelottavat kaavut päällä, huppu päässä ja dramaattista musiikkia. Vielä kun siihen lisää aiheeseen sopivan valaistuksen niin aivan kreisin siistiä.