Eikös joskus oo jotenkin tieteellisesti osoitettu, että musiikki ja laulaminen on terveellistä? Siis henkisesti. Muutama työkaveri ja lähisukulainen on jatkuvasti kipeänä, flunssaa ja kaikkea pientä. Itse on aika harvoin kipeänä, ehkä yksi flunssa vuodessa. Ja mietin vaan eilen, että pragaakohan sitä jossain vaiheessa itse tosi pahasti. Tällä viikolla oon taas tehty töitä varmaan sellaset 60 tuntia. Ei se ihan terveellistä ole. Enkä mä nyt niin superterveellisesti syö. Josko sitten työn vastapainona tuo musiikki ja laulaminen jotenkin vaikuttaa omaan henkiseen jaksamiseen ja sitä kautta terveyteen. Tai sitten kyseessä on vaan geenit. Siitä varmaan on kyse.
Mutta oikeesti sitä välillä miettii, että tuleekohan jossain vaiheessa vastaan stoppi. Että enää ei pysty tekemään töitä tällaisia määriä. Tai sitten sairastuu jotenkin, kun kuitenkin on saanut elää aika tervettä elämää. Ei, kyllä mä varmaan vaan olen saanut hyvät ”yrittäjägeenit”. Koska omat vanhemmat ja sisaruksetkaan ei ole kovin usein kipeänä.
Viime perjantaina oli konsertti, jossa lauloin 3 laulua. Laulukaveri otti kaikki nauhalle. Äh, että osa kuulosti taas niin, kääk. Viimeisestä laulusta sain kehuja yleisöltä ja se jopa kuulosti nauhalla ihan ookoolta. Mutta ei se silti tarkoita, että se omasta mielestä meni täydellisesti.
Tällä viikolla oli pitkästä aikaa töissä sellaisia onnistumisen fiiliksiä, jotka sai hyvälle päälle. Että hei, mähän olen hyvä tässä. Ne on kyllä toisinaan tosi tärkeitä, jotta saa välillä vähän kadonneen motivaation takaisin. Tulossa on aika vaativa projekti, jossa joudun ottamaan tavallista enemmän vetäjän roolia ja se on sekä haastavaa, pelottavaa että mielenkiintoista.
Mutta tänään mennään katsomaan kissanpentua. Meille tulee ehkä kissa.
Ääniala 