Uusi vuosi alkoi hyvin rennoissa meiningeissä. Käytiin syömässä ihan kahdestaan. Nuevo Latinon marinoitu härän sisäfile on niin parasta lihaa, mitä oon koskaan syönyt. Ollaan nyt pari kertaa käyty kyseisessä raflassa ja aina pitää tilata tuo annos, koska se on niin suussasulavaa. Ei tosin alkuruoaksi syöty kolmen juuston Tres Leches-keittokaan paljoa jäänyt huonommaksi. Hyvää ruokaa.
Meillä oli suunnitelmana mennä katsomaan kauppatorin ilotulitusta, mutta kun ilotus alkoi, totesimme, että näemme sekä kauppatorin että monien muidenkin ilotulitukset paremmin kotoa. Makkarin ikkuna aukee niin hyvin kattojen yli merelle, että näimme kerralla aika monia paukkuvia valoja. Mikäs siinä on shampanjalasi kädessä katsoa vuoden vaihtumista omassa kodissa.
Että hyvää uutta vuotta vaan kaikille!
Perjantaina käytiin katsomassa jääkiekkoa. Enpä muista koska olen viimeksi kiekkoa käynyt katsomassa. Varmaan joskus 10 vuotta sitten. Pienenä käytiin aina isin kanssa kausikortilla katsomassa Ilveksen pelejä. Hesan jäähalli muistutti kovasti lapsuuden jäähallia, mutta lapsena erätauoilla syötyä kuumaa makkaraa ei osunut silmään. Kiekkofaneilla oli ihan oma shownsa. He huutelivat toiselle puolelle hallia toiseen fanikatsomaan ja kävivät vilkasta huutokuoroa.
Ihan kiva parin tunnin rentoutuminen, kun ei tarvinnut kuin seurata mustaa kiekkoa. Jääkiekkotunnelmaa lisäsi se, että pelin loputtua ulkona oli ihan hirveä pakkanen. Pienenä kuitenkin talvet oli talvia ja yleensä jääkiekko-otteluiden jälkeen oli kylmä, mikä on jäänyt osaksi muistikuvaa. Jäähallin tunnelma ja hajut, kuuma makkara, isin vieressä istuminen ja pakkanen. Hieno kokonaisuus muistissa.
Tuleekohan sitä vanhemmiten jotenkin nostalgisemmaksi, koska mieleen nousee entistä enemmän kaikkea, mitä on lapsena perheen kanssa tehnyt?
Ääniala 