Onpas jäänyt bloggailu hieman vähemmälle tässä viimeisen parin viikon aikana. Itävallan reissu oli onnistunut; sai laskea lujaa, nauttia auringosta ja nukkua paljon. Aamuisin olimme mäessä hieman ennen kymmentä ja siitä laskimmekin aikalailla taukoamatta neljään puoli viiteen. Tietysti lounas aurinkoisella terassilla kuului asiaan, mutta kyllä oli taas kunto aikas hyvä viikon jälkeen. Nyt se on tietysti jo palautunut vanhaan jamaan, kun ei kotona kerkeä paljon urheilua harrastamaan.

St. Antonista haaveileville sellainen vinkki, että paljon paremmat rinteet löytyvät viereisistä kylistä; Lechistä, Zürsistä ja Sonnenkopfista. Pitkiä leveitä hyvässä kunnossa olevia rinteitä. Ja noissa paikoissa uskalsin jopa offareille ja ne offarit oli oikeasti kivoja. Ei sellaisia, että epäilee pääseekö alas asti katkaisematta jalkaansa. Hintatason kannalta St. Anton on tosin paras eli yöpyä kannattaa siellä ellei tietysti ole enemmän rahaa käytettävissä.

Reissun jälkeen oon käynyt nyt pari kertaa tankotanssitunnilla. Niinpä. Täytyy sanoa, että on muuten aikas rankkaa urheilua. Eikä se ole mitään sellaista eroottista tangon hinkkaamista, mitä voisi kuvitella. Tangolla roikutaan oikein toden teolla ja käsilihakset täytyisi olla kyllä tuhat kertaa paremmat. Lisäksi iho on aika kovilla, niin käsistä, käsivarsista kuin jaloista. Varsinkin kun tangolla pitäisi pystyä istumaan vaakatasossa, siis niin, että tanko on jalkojen välissä ja jalat osoittavat vaakasuoraan. ja sitten pitäisi vielä päästää kädet irti. Huh huh! Tankotanssi on varmaan tekniikkalaji, koska tuo istuminenkin pitäisi jotenkin tapahtua reisilihaksia käyttämällä. Oon aina luullut, että mulla on hyvä reisilihakset, mutta ilmeisesti sisentäjälihakset on surkeat.

Hauskaa tankotanssi kyllä on. Aika alkeitahan tuolla käydään, mutta pelottaa jo nähdä, että mitä kaikkea sitä on tullut kokeiltua, kun kurssi päättyy. Varmaan ainakin käsi ja jalkalihakset on parantunut.

Lisäksi elämäämme on tullut pieni, suloinen kissanpentu. Se on kyllä vienyt kummankin sydämen mennessään. Elämä pyörii aika hyvin pennun ympärillä, koska se on niin kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Eli ei oikeastaan ole hetkeä, että pentu ei olisi jollakin tavalla mukana tekemisissämme. Kun sen kanssa on leikkinyt, se tulee nukkumaan syliin. Kuuluu vaan tuhina tai kehräys, kun se nauttii olostaan.

Kaiken tämän lisäksi töitä riittää taas ihan riittämiin ja syksyn juhliakin pitäisi jotenkin suunnitella. Joten aikamoista menoa näyttää tällekin vuodelle riittävän.

3 comments

  1. Tervetuloa takaisin ja onnea uuden perheenjäsenen johdosta! Jos tarttee jotain vinkkejä syksyn suhteen niin saa kysyä :)

  2. Kiitos, kiitos. Vinkit on aina tosi tervetulleita, varsinkin kun tuntuu, että oikein mitään ei saa aikaiseksi. Sitä vaan ajattelee, että no, siihenhän on vielä aikaa :)

  3. Sullahan on vuosi alkanut varsin vilkkaissa merkeissä ja jännittävien uusien harrastusten parissa. Uusi perheenjäsen kuulostaa hurmaavalta, saisko kuvia näytille..?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s