Ideoiden tallaamista oikein urakalla
Yhdistystoiminnassa on muutama huono puoli. Yksi niistä on se, että kun pitäisi päättää yhteisistä asioista, on aina joku, joka jollakin tavalla saa vedettyä kaikki ajatellut asiat vessasta alas. Sunnuntaisessa yhdistyksen palaverissa kolmella ihmisellä oli selkeä näkemys, mihin suuntaan toimintaa pitäisi viedä. Mutta parin tunnin päästä kaikki kyseiset näkemykset oli vaivihkaa ajettu alas. Ihan niin kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ja taas ollaan alkupisteessä eli ei oikeastaan missään.
Meidän piti päättää, mikä yhdistyksen juju, juttu, profiili tulisi olemaan, mutta lopputuloksena oli vain se, että mitään ei muuteta. Jaa, että silleen. No, mikäs siinä, käyhän se toiminnan eteenpäin vieminen näinkin.
Mä olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vaikka kyseessä onkin vapaaehtoinen yhdistystoiminta, voisi yhdistyksestä tulla vaikka mitä, jos sen toimintaa edes jollakin tavalla kehittäisi. Eikä kehittäminen tarkoita sitä, että kaikki laulamisen ilo ja hauska tekeminen poistuisi. Ei, kehittämisellä voisi saada aikaan vielä iloisempaa ja hauskempaa meininkiä, jos tiettyjä asioita jollakin tavalla konkretisoisi ja ottaisi hieman joitakin yhteisiä sääntöjä mukaan.
Loppujen lopuksi me olemme aika hajanainen ryhmä. Osa porukasta tulee harjoituksiin laulamaan oman osuutensa ja poistuu sen jälkeen. (okei, olen sitä itsekin joitakin kertoja tehnyt). Mutta missä on ryhmähenki, yhdessä tekeminen? Vaikka ihan se pelkkä äänenavaus yhteisharjoitusten alussa? Ei sen tarvitsisi olla mitään ihmeellistä, vain hetki yhteen hiileen puhaltamista…
Ääniala 