Mä oon jäänyt pahasti koukkuun muotiblogeihin. Ja niitä on paljon. TODELLA paljon. Mä en tajuu, miten ihmisillä on aikaa blogata joka hetki. Ensin kuvata itsensä uusissa vaatteissa ja sitten kirjoittaa siitä juttu. Olispa mullakin tollasta aikaa. Muotibloggaajien keski-ikä tosin tuntuu olevan siinä kahdenkympin paikkeilla, joten ehkäpä opiskelijoilla on aikaa enemmän. Joukkoon tosin mahtuu ihan päivästyössä käyviä eli kyseessä on siis asia, jota bloggaajat pitävät intohimonaan. Vaatteet, laukut, meikit, kengät…

Suurin osa bloggaa ihan omilla kasvoillaan, pointsit siitä. Muotibloggaajia pidetään selkeästi vaikuttajina, koska heitä kutsujaan erilaisiin tapahtumiin ja tuote-esittelyihin. Se mikä vähän yllättää on se, mitä vaatemerkkejä bloggaajat käyttävät. H&M, Lindex, Gina Tricot, Vila, Seppälä… Aika perusedullista meininkiä. Mutta ehkä se tekeekin muotibloggauksesta niin suositun. Kaikilla on mahdollisuus ostaa vaatteita, joita bloggaajilla on päällään.

Tiedä sitten, mikä on se juttu, että muotiblogit kiinnostaa, varsinkin kun en tunne silleen olevani kyseisten vaatteiden osalta kohderyhmää. Trikoot, nahkalegginsit ja paljetit… Ei ihan mun juttu. No, on siellä tietty muutakin. Ehkä sitä on vaan kiinnostunut siitä, miten ihmiset tuo omaa elämäänsä niin avoimesti esille. Kun itse, vaikka tekeekin töitä ns. internetin kanssa, sosiaalisen median ja yhteisöllisyyden ympärillä, yrittää kuitenkin vähän pitää asioita privana. Ei kuvia itsestä ja läheisistä nettiin jne.

Anyways, muotibloggareilla on oma juttunsa, se on varmaan aika helppo tapa saada se oma 15 minuuttia julkisuudessa. Enkä siis tarkota, että siinä olisi mitään pahaa. Musta on hienoa, että ihmisillä on sellainen intohimo johonkin, että jaksavat jakaa sen muiden kanssa. Sillä onhan siinä kyllä aikamoinen homma päivittää blogia joka päivä, koska lukijat jopa vaativat sitä. Ja ilman lukijoita ei taida muotiblogit enää tänä päivänä kovin pitkälle pötkiä.

Siirrynpä tästä katsomaan päivän päivitykset…

One comment

  1. Mä oon huomannut itsessäni sen, että mitä enemmän joutuu tekemisiin ns. heavy shitin kanssa, niin sitä terapeuttisempaa kaikenlainen 'hömpänpömppä' (luen näihin muotiblogit, sisustuslehdet, meikkausvinkit, tietyt realitysarjat jne.) on. Sitten kun oma elämä rauhoittuu niin on aikaa 'harrastaa' tuommoista heavy shitimpää asiaa, kuten vaikkapa kantaaottavaa kirjoittelua, kansalaistoimintaa tai muuta. Ja ehkä ihanimpia fiiliksiä on se, kun tajuaa, että näkee/kuulee/muutoin aistii jotain kaunista, ja on aikaa jäädä nauttimaan siitä :)

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s