Joulukuuhun on mahtunut paljon erilaisia jouluisia tapahtumia ja tietysti joululauluja. Toissa perjantaina kävin kuuntelemassa Emma Salokoskea ja UMOa. Konsertti oli Temppeliaukion kirkossa ja kirkko oli tosi kauniisti valaistu sinisillä ja valkoisilla valoilla. Oli hyvin lämmin tunnelma. Emma lauloi tapansa mukaan kauniisti. Ehkä sellainen voima, mitä Emman äänessä yleensä on, oli jotenkin vähän poissa, mutta se varmaankin johtui siitä, että ohjelmassa oli kauniita jouluisia lauluja. Emma on anyways ihan mun lempparilaulaja ja tänään kannattaakin kuunnella YLE Radio 1:ltä klo 21.00 tämä kyseinen konsertti.
Samana viikonloppuna kävin kuuntelemassa kahden laulukollegani jouluista konserttia Vantaalla. Konsertin teemana oli lumihiutaleet. Hieno konsertti, sain paljon ideoita omaa tulevaa konserttiani varten.
Keskiviikkona oli vuoden viimeinen laulutunti ja tunti menikin suurimmaksi osaksi juttelun puolelle. Puhuttiin vähän konserttiohjelmasta, mietittiin, että ei tule liian vaativaa ohjelmisto. Siitä päästiinkin sujuvasti aiheeseen: kehitys. Kun mietin sitä, että olenko kehittynyt viime aikoina ja olenko tarpeeksi hyvä pitämään omaa konserttia. Ope sanoi, että kyllä hän sanoisi, jos en hänen mielestään olisi valmis. Ja kehityksestä hän totesti, että tänä kesänä tapahtui ihan hurja muutos esiintymisessä. Äänen kanssa mulla ei kuulemma koskaan ole ollut ongelmaa, se soi kauniisti ja silleen, mutta esiintymisen kanssa oli vähän hakemista. Mutta kesän kurssilla kuulemma lavalla oli jo ihan toinen ihminen kuin pari vuotta sitten. Ja esiintyminenhän on kuitenkin iso osa laulamista. Itse haluaisin kuitenkin, että ääneen tulisi vielä enemmän syvyyttä ja ope totesi siihen, että se tulee kyllä iän mukana. Sitten kun vielä malttaisin pitää sen tuen aina laulaessa ja ihan loppuun asti, etten pistä plörinäksi juuri ennen fraasin loppua.
Konserttiohjelmistossa tulee olemaan kevyttä klassista ja musikaalihenkistä musiikkia. Pakkohan sinne on pari pönötysbiisiä laittaa, mutta suurimmaksi osaksi tarkoituksena olisi laulaa kevyempää, modernia ja jazzahtavaa.
Lauantaina oli musaryhmän joulukonsertti. Tupa oli aivan täynnä yleisöä, varmasti lähemmäksi 60 ihmistä. On aina hienoa laulaa täydelle salille. Kenraaliharjoituksessa mokailin tapani mukaan, en muistanut sanoja, mutta konsertissa kaikki sanat oli taas paikoillaan. Hyvinhän ne laulut meni, mutta en ollut ihan täysin tyytyväinen, koska olisin voinut pitää tuen vielä paremmin ja saada äänen vielä pehmeämmäksi. Yleisössä olleet äitini ja anoppini tietysti kehuivat taas lauluni taivaaseen, mutta mitäpä muuta äiti ja anoppi voisi sanoa.
Konsertin jälkeen tarjottiin äideille ruokaa ja loppuillasta käytiin katsastamassa taloyhtiön joulujuhlien jatkot. Aika mielenkiintoista nähdä miten erilaisia asuntoja on samassa taloyhtiössä. Kun maisematkin vaihtelee sen mukaan, millä puolella taloa asuu. Hauskaa porukkaa tuntuu naapurit olevan, ja innostuttiin miettimään taloyhtiön omaa facebook-ryhmää ja kotisivuja. Tää on sitä aitoa yhteisöllisyyttä.
Nyt odotan kyllä jo joulua – rentoutumista, ruokaa ja hyvää seuraa. Voi vaan olla.
Ääniala 