Jahas, wordpresson vähän lähetellyt tänne mitä sattuu. Delete, delete, delete :)
Sitä aina unohtaa ne tietyt asiat, joihin näillä laskettelumatkoilla törmää. Ensimmäisenä tietysti vihannesten ja hedelmien vähyys ruoissa. Ja kun tilaa vaikka lihaa, niin sieltä tosiaan tulee vaan lihaa. Ei perunoita, salaatista puhumattakaan. Ne pitää osata tilata erikseen.
Isoin asia on hiilihydraatit. Vähähiilihydraatitonta ruokavaliota täällä ei vaan kertakaikkiaan pysty ylläpitämään. Menusta löytyy pastaa eri tavoilla valmistettuna… ja sitä speckiä. Apfel strudelia ja tiramisua jälkiruoaksi. Laskettelu vie kuitenkin sen verran energiaa, että paikallisella ”side orders” -salaatilla ei paljon pitkälle pötkitä. Tänään vedin wienersnitzeliä, ilman perunoita. Tosi kivaa. Vitsi, että muuten tekee mieli raejuustoa ja vihreää salaattia.
Toinen muistutuksen ansaitseva asia on nettiyhteydet. Ei wlania helposti saatavilla. Tulee ihan elokuvafiilis, kun kävelee pakkasessa pitäen puhelinta eri korkeuksilla huhuillen jotain wlania. Kyllähän tässäkin kylässä internetkahviloita on ja isommista hotelleista varmaan netti löytyy, mutta ei näistä pienemmistä ja edullisemmista. Sitä on oppinut liian hyvään Suomessa. Toisaalta voi miettiä, että miksi lomalla pitää olla netissä, mutta sitä on vaan niin riippuvainen siitä, että pääsee vaikka lukemaan jotain blogia, jos haluaa. No, puhelimella voi aina surffailla, vaikka tämä ei olekaan kovin halpaa.
Onneksi nuo ovat loppujen lopuksi pikkujuttuja tässä kokonaisuudessa. Maisemat ovat uskomattoman hienoja ja mäet pitkiä ja hyväkuntoisia. Toisinaan pilvet mäkien korkeudella (sellaset 2000 metriä) tuovat vähän jännitystä laskemiseen, ja kun löytää mäen, jossa ei ole ketään muuta laskemassa ja voi mennä niin lujaa kuin uskaltaa… Se on NIIN hienoa.
Dolimiittien hienous on mäkien määrä. Niitä riittää. Ja ne ovat piiiitkiä. Reidet huutaa halleluujaa, kun laskee minuuttitolkulla leikaten. Mäessä on pakko pysähtyä useita kertoja, jotta jaksaa eikä laske pöpelikköön. Ja kun tulee jano, voi istahtaa vaikka 2500 metrissä sijaitsevan ravintolan terassille ja nauttia spritzeriä. Ja katsella maisemia.
Nyt on ollut vähän pilvinen keli, mutta aina välillä aurinko tulee esiin ja värjää vuorten huiput. Toivon, että viikon aikana saadaan pari aurinkoista päivää niin pääsee taas näkemään paremmin koko Dolomiittien kauneuden.
Ääniala 