Kaksi viikkoa palkatonta lomaa kahden kuukauden aikana (ja viikko Italiassa laskemassa) vetää talouden ihan ruvelle. Kun en ole sellainen, jolla on isot säästöt. Siksi viimeisten parin viikon vapaa-ajat on mennyt ihan vaan töiden parissa. No, voipahan ainakin lähettää laskuja. Viime vuoden tilinpäätös tuli alkuviikosta ja sitä taas mietti, että mihin ##%%hlv#%ttn##%% ne kaikki rahat on mennyt.

En oo ostanut mitään sitten viikon 2 jälkeen. MITÄÄN. No, okei, pari kirjaa. Mutta ei yhtäkään vaatetta, kenkää tai laukkua. Ulkonasyömiset on jäänyt pariin kertaan. Ja yllättävän helposti siihen on tottunut. Ei joudu kuin pari kertaa karjaisemaan pään sisällä, että nyt suoraan kotiin, ei keskustan kautta. Ei vaan, aika iisiä on ollut leikkiä ”en osta mitään”- viikkoja. Ja mä aion jatkaa sitä niin kauan, että mun säästötili (niin, kyllä sellainen on ja se oli aika hyvällä mallilla vielä ennen syyskuisia häitä) täyttyisi taas. Täyttyminen tarkoittaa, että siellä olisi edes se pakollinen nelinumeroinen hätävara.

Muitakin jänniä asioita on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana.

Meidän katosta tuli ”lumi painaa katolla ja sulaa sitten ullakolle” -vedet läpi. Koko makkarin katto uusitaan, neljän viikon kuivaussessiot siis tiedossa. Meidän astianpesukone meni rikki. Meidän keittiön liesituulettimen kytkentä on kuulemma laiton (se on siis tehty jotain 10 vuotta sitten edellistä edellisen asukkaan johdosta. Ai niin ja onhan meidän takkakin käyttökiellossa niin kauan, että siellä olevat reiät jotenkin tukitaan. No, tää takkahomma on monilla muillakin meidän taloyhtiössä, mutta silti.

Voisko kohta tapahtua jotain kivaa. Tämä ei ole enää ihan reilua.

—– Ajatuskatko ——

Mä olen aina ollut tosi kova katsomaan televisiota, erilaisia sarjoja ja dokumentteja. Mutta nyt mä olen löytänyt kirjat ihan uudella tavalla. Oon katsonut televisiota koko kuukauden aikana noin 4 tuntia. Kun ennen yhden illan aikana saattoi mennä 4 tuntia. Tiedä sitten onko hömppäkirjallisuuden lukeminen yhtään sen parempi asia kuin teeveen töllöttäminen. Mutta nyt mä vaan luen koko ajan. Töiden tekemisen lisäksi.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Minä, joka oon koko elämäni ollut sitä mieltä, että mähän en mitään englanninkielistä kirjallisuutta lue, koska en tajua siitä mitään, niin mitä mä nyt teen. Luen englanninkielistä kirjallisuutta. Ja vaan ja ainoastaan sitä. Luin yhden neljän kirjan kirjasarjan viikossa, suomeksi, mutta koska jotenkin jäin koukkuun siihen sarjan maailmaan, menin Akateemiseen ja tutkin mitä samasta aiheesta löytyisi. Ja näyttäisi siltä, että englanniksi löytyy vaikka mitä. Really? Joten ostin sitten elämäni ensimmäinen englanninkielisen pokkarin. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt oon lukenut jo kolme enkkukirjaa.

Ja sitten mä törmäsin Amazonissa Kindlen iPhone-versioon. Latasin Kindlen ja samalla parin kirjan esikatseluversiot. Ja ostin sitten koko kirjat saman tien. Eli nyt mä luen englanninkielistä hömppää puhelimella. Aamulla ratikassa, töiden jälkeen ratikassa, illalla ennen nukkumaan menoa. What a life! Tietyllä tavalla mä oon ihan ylpeä itsestäni, koska nyt ei englannin kielellä lukeminen ole enää vaikeaa vaan lukeminen on itse asiassa tosi sujuvaa. Ja kai siitä jotain hyötyäkin on.

Täytyy muuten sanoa, että englanninkielisten kirjojen teksti on paljon rikkaampaa kuin suomeksi käännettyjen. Huomasin sen, kun luin saman kirjan suomeksi ja englanniksi. Ihan kun eri kirjaa lukisi.

—– Toinen ajatuskatko ——

Opin toissa viikolla jotain uutta laulamisesta. Tajusin, että laulaminen tuntuu ihan oikeesti takana nielussa. Tai no ei nielussa, mutta siis tuolla takana. Ei siis pidä laulaa sillä tavalla, että ääni tuntuu suun edessä. Ja se ääni on jotenkin oudosti nenän takana, korvien välissä. Äh, en osaa selittää. Mutta ääni tuntuu erilaiselta, en tiedä kuulostaako se erilaiselta. Tosin ainakin ope sanoi, että se kuulostaa. Kunpa vain osaisin pitää sen äänen siellä. Äänenavauksessa se jo pysyy, mutta kun pitää ruveta laulamaan, joutuu tekemään aikamoisesti töitä.

Harmittaa ihan täpöllä, että en mennyt X-Factoryyn. On oikeesti niin huonoja laulajia. Mä olisin ollut ihan pro. No, en ehkä, mutta oikeesti, eikö Suomesta löydy ton parempia laulajia. Tai sit kaikki on mennyt Kuorosotaan.

1 comment

  1. Hienoa! Vähempi rahan kuluttaminen.. ei sillä väliä mitä tapahtuu, vaan sillä, miten kaikkeen suhtautuu.. vähemmän ON monesti enemmän.. enkkukirjat, siistiii! :).. ja ne ”joutilaisuudessa” syntyneen lauluoivallukset..!!

    Nyt ois melkein aika juhlia, vaikka hyvän ruoan merkeissä. Paljon enemmän aihetta, kuin esmes yntymäpäivinä, nehän tulee aina ajallaan itsestään, minkäänlaista ponnistelua vaatimatta.

    Raha. Kun sitä rahaa on hieman säästössä, vaikuttaa se oleellisesti myös monesti pään sisäiseen toimintaan – rauhallisempi olo. Ja vielä parempaa, jos elää niin, että ostaa pääsääntöisesti kaiken käteiselle (tahi PK:lla), eikä käytä lainkaan luottokorttia. Niin voi elää, jos oikeasti haluaa. Ite oon kolannu talouteni siihen pisteeseen, että aina on lompakossa vähintään 100 euroa ja kaiken ostan käteisellä. Usko tai älä, mutta tulee siisti fiilis, kun ei tarvii enää miettii onko rahaa – sitä on, jos lompakossa on ja piste! Ja vielä kun pois oppii jatkuvasta kuluttamisesta, tuntuu äärimmäisen hienolta sitten joskus ostaa jotain hyvää ja harkittua. Heräteostoksista ei synny enää niin suurta nautintoa, lähinnä tyhmää oloa :). Ja jos ei heti nyt oo rahaa ostaa uutta vaikka tietokonetta tai fillaria, joka maksaa 1500 eskoa, niin kun päättääkin säästää tuon summan, ehtii siinä säästämisen aikana pohtimaan vielä muutaman kerran valintaperusteita. Ja kun ostaa kalliinkin asian käteisellä, niin ainakin omasta mielestäni poistuu mahdollisuus harmitteluun, miksi osti jne.. kun vaihtaa ostettavan rahan puhtaaseen käteiseen, on tilanne sillä selvä. Yksinkertaista, mutta uskon sen vaikuttavan isosti psykologisella akselilla. Pidättäytymisestä kasvaa uusia onnellisuutta kasvattava oksa, se on itsensä vahvaa hallitsemista. Vähemmän todellakin on usein enemmän. Jää aikaa toisenlaisille asioille, kun mieltä ei koko ajan täytä joku sellainen, mitä voi rahalla saada. Esim. juuri lukeminen ja ihmisten kanssa rauhallisesti jutustelu saattaa luoda uskomattoman hienoja tuntemuksia – niihin ei suurta määrää rahaa tarviiii.

    Joo että näin.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s