Eikös se niin mene, että elämässä pitää kokeilla kerran ainakin melkein kaikkea. Kokeilin iskelmän laulamista. Enkä muuten kokeile enää toista kertaa :)
Olin positiivisesti yllättynyt karaokekilpailun tasosta. Mistä näitä ihmisiä oikein tulee, kun X-Factorissa oli kasa ei-niin-hyviä laulajia? Nämä iskelmäkaraokelaulua harrastavat osaa oikeasti laulaa! Heillä on iskelmään sopiva ääni; syvyyttä, väriä ja vahvuutta. Oli joukossa toki muutama vähän huonompikin, mutta jatkoon päässeet laulajat oli oikeesti tosi hyviä. Mun klassisiin biiseihin sopiva ääni tais kuulostaa linnun viserrykseltä. Siis mähän osaan laulaa ja puhtaasti, mutta ei mun äänenvärillä kyllä tangomarkkinoille mentäisi. Että parempi pysyä vaan ihan omalla tontillaan :)
Kokemuksena kilpailu oli hyvä. Järjestelyt toimi, kyseessä oli siis joku viides alkukarsinta, ja osa laulajista oli tosi mukavia. Oli kivaa päästä laulamaan mikin kanssa lavalle, oikealle yleisölle, ja todeta taas, että esiintyminen on tosi vaikeaa. Jotkus laulajista veti sellasta showta, että ne tuntu ihan ammattilaisilta.
Ja pääsin taas toteamaan, että on se hyvä, kun on erilaisia musiikkityylejä. Olis se kauheeta, jos olis vaan muutama tyyli ja sitten ei tykkäis niistä ollenkaan. Tai ei olis hyvä missään. Koska mä en oo hyvä iskelmässä, mutta oon ihan hyvä klassisesssa ja sellaisessa, jossa tällainen kevyt ja korkea ääni kuulostaa ookoolta. Koskahan joku järjestäis oopperakaraokekilpailun?
Kun illan pääesiintyjä valui lavalle, totesimme, että on aika siirtyä siihen maailmaan, jossa tunnemme olevamme enemmän kotona.
Ääniala 