Lomaan olis vielä kaksi piiiiiitkäää viikkoa. Sen vois ottaa rennosti. Siis loman. Ens viikko on taas perinteinen ”maailma valmiiksi viikossa” -viikko. 2 kertaa vuodessa aina sama juttu. Ennen joulua ja ennen juhannusta. Ja kummatkin alkaa j:llä. Mikä ihme siinä on, että yritykset ei voi tajuta vaikka kuukautta ennen, että tosiaan pitää se maailma saada valmiiksi. Ei, pitää vielä ennen lomia saada sellasta ja tollasta, deadlinet paukkuu ja porukka tekee ylitöitä, jotta varmasti saadaan hommat valmiiks. Ah, ja sitten kaikki tärisee stressistä, kun pitäis alkaa nauttimaan lomasta.
Pidän 5 viikon kesäloman. Sitten teen pari viikkoa hulluna töitä. Ja sitten pidän 2 kuukauden opintovapaan. En taida edes vielä tajuta sitä. 2 kuukautta pelkkää opiskelua. Heaven! Vaikka se ei varmaan mitään helppoa olekaan, on se kuitenkin jotain muuta kuin töitä. Jotain sellasta, mistä oikeesti varmaan tykkää. Uusia ihmisiä, uusia juttuja, paljon englanninkieltä.
Yksi tuttu oli päässyt konsalle opiskelemaan musiikin perustutkintoa. Hieno juttu, taisi olla kolmas vuosi, kun hän haki eri paikkoihin. Kunnianhimo kunniaan! Ehkä mäkin vielä jossain välissä saan itsestäni irti ja käyn sen säveltapailun kunnolla ja pyrin opiskelemaan musiikkia. Koska ilmeisesti ikä antaa vielä siihen mahdollisuuden, tämä tuttu kun on kuitenkin jo reilusti mua vanhempi.
Mutta vaa’alla on edelleen kaksi täysin erilaista alaa, musiikki ja se new media. Kyllähän niitä kumpaakin yhdistää luovuus ja tietynlainen vaatimus lahjakkuuteen, mutta kyllä mä koen, että musiikki ammattina on ehkä enemmän sitä ”työllä on jokin tarkoitus” -meininkiä. Mä niin odotan, että saan uusia inspriraatiovälähdyksiä tuolta Taikista, koska 10 vuotta tällä alalla on niin sanotusti tehnyt tehtävänsä tietyllä tasolla. Toisaalta pitäisi muistaa se, että tääkin ala on mennyt ihan hurjaa vauhtia eteenpäin viimeisen parin vuoden aikana. Pelkät perusjutut ei enää herätä kiinnostusta samalla tavalla kuin esmes kaikenmaailman viraalit. Välillä tuntuu jopa siltä, ettei enää pysy perässä näissä kaikissa uusissa jutuissa, ja se ahdistaa, koska pitäisi kuitenkin jollain tasolla tietää, mitä kaikkea koko ajan tapahtuu.
Onneks voi silloin tällöin unohtaa kaiken, nollata pään ja olla vaan. Ja todeta itselleen, että aina on vaihtoehtoja.
Ääniala 
Oi, kuulostaa ihan luksukselta, opintovapaat on ihan huippuja!
Ja onneks, onneks on semmonen kiva feature elämässä, että ei tartte opiskella itseään heti loppuelämän ammattiin vaan kerkee vaihtaa alaa vaikkas ja kuinka monta kertaa :) Ja ehkä kannattaakin, varsinkin jos puuhat on semmoisia mistä oikeesti tykkää. Ei ehdi leipääntymään ja pettymään niin pahasti sitten kun duuni alkaa oikeesti maistua duunilta. ”Unelmaduuniaan” tekevien ihmisten kirous, nimittäin on se. Kun duuni onkin jotain mitä rakastaa ja mikä kulkee mukana koko ajan, niin aika kova paikka onkin se että paskaa kaatuu saavista niskaan. Aikalisä ja henkisen maiseman vaihto on niin ässää niissä tilanteissa :)