Linnunrata on muuten hurjan kaunis

Ei sitä voi sanoin kuvata. Mutta yritän kuitenkin.

Perjantai-ilta klo 20.40. Lähtövene paukauttaa lähtömerkin. Tuuli tarttuu purjeisiin, kapteeni huutaa ”purjeisiin veto”. Matka alkaa. Vene liikkuu vauhdilla eteenpäin. Miehistö pinnamiestä ja kapteenia lukuunottamatta istuu reunalla mahdollisimman paljon veneestä ulkona, jotta vene saadaan suoraksi. Kaikilla on adrenaliini korkealla. Nyt kisataan.

Aallot lyövät kumisaappaisiin. Istun reunalla kuin pikkuinen silli suolapurkissa, parin miehistön jäsenen välissä. Päälläni on alusasu, välikerrasto ja vedenpitävät purjehdusvaatteet. Päässä pipo, käsissä hankat ja kumisaappaissa villasukat. Ei ole enää kovin lämmin, kesä alkaa kääntymään syksyyn.

Ilta alkaa pimentyä ja tähdet syttyvät taivaalle. Nojaudun veneen kannelle ja katson ylös. Löydän Otavan ja pari muuta tähtikuvioita, joiden nimeä en enää muista. Osa miehistöstä käy filosofista keskustelua kuun, auringon ja maan kiertoradoista. Hengitän raikasta meri-iltaa sisääni. Hetki on täydellinen. Spläsh! Vene osuu aaltoon, jota kippari ei kerkiä väistämään. Suolainen vesi roiskuu suoraan kasvoille ja löytää tien kauluksesta sisään. Nice. Onneksi vesi ei kerkiä syvälle ja saan kuivattua kauluksen.

Kello 23. Käymme kiivasta taistelua toisen veneen kanssa Helsingin Kasuunin herruudesta. Miehistö hurraa, kun toinen vene tekee virheliikkeen ja saamme kunnon etumatkan. Mahtavaa yhteishenkeä. Katselen ympärilleni. On melkein säkkipimeää. Veneen kummallakin puolella näkyy kilpakumppaneiden valoja ja takanamme on vihreä valomeri veneiden etuvaloista. Ympärillämme on kymmeniä samanlaisesta tunnelmasta nauttivia ihmisiä, omissa veneissään, jokaisella tavoitteena pitää purjeet niin hyvässä trimmissä, että matka kohti Tallinnaa olisi mahdollisimman nopea. Hieman kauempana Tallinkin alus matkaa kohti Helsinkiä.

Kello 01. Linnunrata on suoraan yläpuolellani. Kaupungissa ei näe sellaista määrää tähtiä. Linnunrata on huumaavan kaunis. Sitä tajuaa kuinka pieni ihminen on. Tiedän, että minun pitäisi luultavasti hieman pelätä, koska olen keskellä Suomenlahtea, täydessä pimeydessä, valtoimenaan pauhuava meri ympärilläni. (Minä kun en pidä syksyn pimeistä illoista ulkona). Mutta meri on jotenkin rauhoittava. Ja minä nautin purjehtimisesta enemmän kuin osasin edes kuvitella. Niin mahtavaa!

Klo 01.30. Kylmä alkaa päästä vaatteiden läpi ja menen sisälle laittamaan lisää vaatetta. Virhe. Aallot ovat niin isoja, että vene keikkuu aika lailla. Sisällä ei pysy pystyssä ja tasapainoaisti sekoaa. Kun pääsen takaisin kannella, olen merisairas. On paha, hieman oksettava olo. Istun kannella jalat kohti keulaa, hengitän syvään ja tuijotan pimeään jonnekin kohti näkymätöntä horisonttia. Yritän hakea kiintopistettä. Kädet ovat jo läpimärät, koska aallot pääsevät roiskumaan kannelle aina silloin tällöin.

Klo 02. Keittiömestarimme on lämmittänyt miehistölle lihapiirakat. Kuuma piirakka lämmittää käsiä ja maistuu niin hyvälle. Karkit ja suklaa kiertää kädestä käteen ja vettä kuluu. Paha olo alkaa muuttaa muotoaan ja pian tunnen väsymyksen valtaavan niin mielen kuin kehon. Tuijotan pitkään vain eteenpäin, kohti edessä menevien veneiden valoja.

Tallinnan kaupungin silhuetti on… valoisa. Tuhannet valot toivottavat meidät tervetulleeksi. Lähellämme alkaa näkymään enemmänkin veneitä, maaliviiva ei ole kaukana.

Klo 03. Etsimme kiikareiden avulla maalipoijua. Joku huomaa sen vain parin venemitan päässä edessämme. Kaikki huutavat kilvan. Käännä ylös. Eikun alas. Älä aja sitä päin!

Klo 03.03.05. Ylitämme maaliviivan; poijun ja maaliveneen välistä. Maalivene töräyttää torvea ja kirjoitamme kellonajan ylös maaliraporttia varten. Miehistö taputtaa ja alkaa spekulaatio siitä, kuinka pärjäsimme.

Vene kiinnitetään Tallinnan vierassatamaan. Pakkaamme purjeet ja selvitämme köydet. Hieman alkaa jo väsyttää. Taktikko vie maaliraportin kilpailutoimistoon ja tuo takaisin pullon kuohuviiniä. Kapteeni korkkaa pullon ja juomme vuorotellen kylmää skumppaa maaliinpääsyn kunniaksi. Tai no minä juon omasta mukista, koska flunssaisena en halua tartuttaa muita.

Klo 05.00 rojahdan Pirita Spa-hotellin pehmeälle patjalle. Osa miehistöstä nukkuu veneessä, osa sataman vieressä olevassa hotellissa. Olen niin väsynyt, etten herää edes siihen, kun mieheni tulee parin tunnin päästä huoneeseen oltuaan poikien kanssa oluella hotellin 24h auki olevassa kasinossa.

—

Sain ensimmäisen purjehduspalkintoni. Olimme kuudensia 32:sta veneestä. Yhteensä kisaan osallistui noin 170 venettä, mutta meidän sarjassa oli veneitä oli 32. Ja koska kuusi ensimmäistä venettä sai palkinnon, löytyy astiakaapistamme nyt kaksi Helsinki Tallinna Race-mukia.