Viikko taikkilaisena takana (niin ja Aaltolaisena). Aivan mahtavaa! Vaikka mitään ihmeellisempää ei olekaan vielä tapahtunut. Mitä nyt käyty koulunalotuspiknikillä, tehty ensimmäinen ryhmätyö (juostu ympäri koulua valokuvaamassa ”Kadonneen kahvinkeittimen arvoitus”-sarjakuvaa), kuunneltu toisten portfolioesittelyjä, syöty kasvisruokaa neljänä päivänä, puhuttu englantia enemmän kuin ties mihin naismuistiin, saatu kaikenlaista tietoa niin paljon, että ei meinaa pysyä perässä, oltu get-togetherissä opejen kanssa ja tutustuttu säveltäjäopiskelijaan, joka kiinnostui mun laulutaustasta, todettu, että meidän vuosikurssilaiset on ihan sikakivoja ja… todettu, että mä haluun jäädä ikuiseksi opiskelijaksi TaiKiin.
No, katotaan muuttuuko mieli, kun ekat kurssit alkaa…
Ääniala 