Kävin eilen Musiikkitalon Pihajuhlissa. Halusin päästä käymään sisällä keskeneräisessä Musiikkitalossa. Saavuin paikalle 12.05 (Pihajuhlat siis alkoivat klo 12) ja pääsin jonottamaan. Jonotin melkein tunnin ennen sisälle pääsyä eikä ollut kovin lämmin, ei. Järkeä?

Koulussa kysyttiin ensimmäisenä päivänä, mitä design meidän mielestämme tarkoittaa. Katselin siinä ympärilleni ja tajusin, että design on kaikkea, mitä me ympärillämme näemme. Joku on suunnitellut tuon harmaan ja yksinkertaisen peruspöydän, jonka päällä tietokoneet lepäävät. Joku on suunnitellut nuo tuolit ja verhot. Design ehkä ymmärretään yleisesti jonain erikoisena, jonkun tunnetun suunnittelijan suunnittelemana tuotteena. Sitähän se ”design” design on, mutta kyllä mä pidän mun joulukorttejanikin designina.

Tätä ajatusta piti toistella, kun katselin jonossa seistessäni Musiikkitaloa. Lasikuutio. Toisella puolella vihertävä koulumainen ulkokuori. Tätäkö on nyt se maailmankuulu suomalainen design?

Niin ja ihmisethän muuten näkee designin eri tavalla. Mun mielestä upea design on toisen mielestä kamalaa. Ja toisinpäin. Mutta ei ainakaan vielä tässä vaiheessa, vuosi ennen avajaisia, tuo Musiikkitalon ulkokuori ihan mun designmakuani ole.

Musiikkitalon vierellä on muutakin lasia, Kiasma ja Sanomatalo, joten varmaan on jotenkin ajateltu, että lisää lasia on hyvä juttu. Joo, ja lasi onkin ihan ok, mutta mikä on toi vihertävä juttu tuossa oikealla. Siellä on Sibelius-Akatemian tilat, mutta miksi sen pitää näyttää joltain virastolta, oikeesti? Se kuulemma jää sellaiseksi.

Toivottavasti ulkokuoreen saadaan edes vähän sitä samaa fiilistä, mitä logossa on. Väriä.

Sisätiloista tulee varmasti upeat, sitä en epäile. Iso konserttisali oli jo nyt vaikuttava, vaikka se olikin aivan kesken. Materiaaleina on käytetty suomalaista puuta; koivua, mäntyä ja vaahteraa. Hienoa. Siis, että on käytetty suomalaista, vaikka se kuulemma on maksanutkin enemmän. Myös sisällä oli paljon lasia, konserttisalia kiertää lasiseinät, joten saliin näkee ulkopuolelta käytäviltä. Salissa istutaan ympyrässä, ei siis tavallisella tavalla, jossa orkesteri on edessä, ja orkesterimonttu on osittain kääntyvä. Salissa on joku spessu pyöreä akustiikkalevy, joka johdattaa äänen ympäri salia, joten salissa ei kuulemma ole ns. parhaita paikkoja vaan kaikki on samantasoisia.

Lämpiön lattialaattoja asennettiin juuri, joten emme päässeet kiertämään koko salia, mutta Musiikkitalon sisäosat vaikuttavat aika mahtavilta. Ison salin lisäksi on tulossa kuusi muuta pienempää eri tarkoituksiin sopivaa salia ja mm. kaikille avoin musiikkikirjasto.

Joten eiköhän toi ulkokuorikin näytä ihan kivalta sitten, kun koko talo on valmis.

Musiikkitalo

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s