Joulu oli. Aika menee nykyään niin hirveän kovaa eteenpäin. Sitä odottaa jotain tosi paljon ja sitten se on hetkessä ohi. Johtuukohan se jotenkin siitä, että ei pysty pysähtymään hetkeen vaan koko ajan ajattelee jo tulevaisuutta, seuraavaa päivää tai kuukautta?

Mun ongelmani on se, että koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä. Saan kuulla siitä kotona. Kun en pysty vain olemaan. Olemaan? Tarkoittaako se sitä, että istuu sohvalla ja tuijottaa televisiota? En haluu sellasta. On kiva tehdä asioita. Toki niitä asioita vois tehdä ilman stressiä ja kiirettä.

Mutta olen kyllä huomannut, että mä olen suorittaja. Suorittaja siis sillä tavalla, että kun suunnittelen jotain, esimerkiksi sitä mun konserttia, niin sitten kun suunnittelut on tehty ja tietty asia on ohi, alan suunnittelemaan heti seuraavaa asiaa. Eli koko ajan on päällä tietynlainen suunnittelusuorittaminen. Mistäköhän sekin johtuu? Ei voi kyllä tietää. Ehkä sitä ajattelee, että elämä on niin lyhyt, että on pakko saada tehtyä paljon asioita. Ja mihinkäs se sitten johtaa…

Tänä vuonna kahteen loppuunpalamiseen.

Ensimmäinen oli keväällä Levillä, kun istuin mökin lattialla ja itkin. Töitä oli liikaa.

Toinen kerta oli kuukausi sitten, kun sain sydämentykytyksiä ja olin niin väsynyt, että edes nukkuminen ei auttanut. Töitä oli liikaa.

Toistuuko tossa kenties joku juttu?

Tänä vuonna oon töiden lisäksi aloittanut opiskelut Taideteollisessa ja pitänyt (suunnittelut/järjestänyt) oman konsertin + ollut mukana parissa muussa konsertissa. Onhan siinä jo… tekemistä.

NYT olen päättänyt vähentää töitä. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että tilille ei tulekaan ihan niin paljon rahaa. Mutta oikeesti, ei pysty. Tekee pahaa kieltäytyä töistä, ja joudun pakottamaan itseni painamaan kursoria ”Lähetä”-painikkeen päällä niissä viesteissä, joissa lukee kiitos, mutta ei kiitos. Ihan hullua.

Vuonna 2011 voisin vaikka muistaa nämä: tee vähemmän, tee hitaammin, rentoudu, nautiskele, syö terveellisesti, muista vapaa-aika. Niin, ja se kiitos, mutta ei kiitos.

One comment

  1. Hyvä! Toivottavasti myös pystyt muistamaan nuo toiveesi. Ei työ todellakaan saa olla koko elämä, vaikka se tärkeää onkin. Terveys on kuitenkin aika tärkeä asia. rakkaudella äitisi

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s