Toissa viikonloppuna oli HEL YES! Helsinki, josta mainitsin aikaisemmin. Tehdashalli keskellä ei-mitään oli muutettu tunnelmalliseksi ravintolaksi, jossa istuttiin ryhmäpöydissä. Ruoka tarjoiltiin vanhoilta Iittalan ja Arabian lautasilta, tuolit oli Alvar Aaltoa, pöydillä oli mm. Harri Koskisen suunnittelemia kynttilänjalkoja ja ”lounge” oli vuorattu Klaus Haapaniemen tekstiileillä. Ei paha. Varsinkin, kun ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Kyseisenä lauantai-iltana tarjolla oli
– Sellerikeittoa
– Lammasta
– Vispipuuroa ja kuusenkerkkämaitoa
En pidä selleristä, mutta sellerikeitto oli todella hyvää; pehmeää eikä sellerin kitkerä maku maistunut keitossa ollenkaan. Lammas tarjoiltiin yhteistarjottimelta, joka laskettiin keskelle meidän kuuden hengen pöytää. Siitä jokainen otti omalle lautaselleen maailman mureinta lammasta. Ehkä parasta lammasta, mitä olen koskaan syönyt. Jälkiruoaksi tarjoiltu vispipuuro oli hauska yllätys, ihan joka ravintolassa kun ei puuroa tarjoilla. Mutta täytyy sanoa, että kyllä omatekemä vispipuuro on hitusen parempaa.
Pöydissä tosiaan istuttiin ryhmissä, meidän pöydässä oli lisäksemme neljän hengen kaveriporukka. Sinällään ihan hyvä idea laittaa tuntemattomia ihmisiä samaan pöytään, mutta… Me saimme seuraksemme ilmeisesti jossakin vähän paremmissa piireissä (tai ainakin he itse luulivat niin) pörrääviä ihmisiä. Luoja sitä itsensä korostamista. No, ei siitä sen enempää, saipahan taas todeta, että ei jaksa kyllä enää yhtään sellaisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa jotenkin parempia kuin muut.
HEL YES! Helsingissä sai tosin kokea yhdessä asiassa olevansa vähän paremmissa piireissä. Vessana toimi tehdashallin ulkopuolelle tuodut ”luksus” bajamajat :) Ne oli lämmitettyjä (patterit!), niissä oli lattiamatto ja ne oli oikeasti siistejä. Samaan aikaan siis aika outoa, mutta mukavaa.
Oli tosi hieno kokemus kokonaisuudessaan. Persoonallinen ja positiivisesti erilainen. Harmi, että kyseessä oli vain kuukauden kestävä tapahtuma.
Ääniala 