Torstai-ilta
– Marinoitua punajuurta ja vuohenjuustoa
– Karitsaa kahdella tapaa, vihreitä linssejä ja valkosipuli-perunapyreetä
– Sitruunasorbet ja lasi Rose Spumantea
Olemme käyneet Bistro Helsingissä varmaan viitisen kertaa, ja olleet aina todella tyytyväisiä. Ruoka on hyvää, annokset sopivan kokoisia ja miljöö viihtyisä. Aikaisemmin kateleipä tarjoiltiin paperipusseissa, mikä oli hauska ja erilainen tapa. Tällä kertaa pussit olivat vaihtuneet pehmeisiin leipäkoreihin, mikä on kyllä pusseista tulevan jätemäärän takia ihan hyvä vaihdos. Vaikka olenkin pyrkinyt viime aikoina olemaan syömättä vaaleaa leipää, leivän kanssa tarjottu jonkinsortin pähkinälevite oli niin mielettömän hyvää, että en pystynyt vastustamaan sitä.
2 epävireistä ääntä
– Asiakkaalta kysytään aina ensimmäisenä, haluaisiko hän jotain alkujuomaa, mutta samalla ei tarjota ruokalistaa. Ihan mukava aloitus, mutta ruokalistoja saa yleensä odottaa turhan kauan senkin jälkeen, kun juoma on tuotu pöytään. Jos on nälkä, se voi vähän harmittaa.
– Rose Spumante oli aika viinaisaa. Aina kuohuviinisuositus ei ihan mene nappiin.
3 kaunista ääntä
– Ruoka on yleensä tosi hyvää, niin tälläkin kertaa
– Varsinkin karitsa oli suussa sulavaa
– Bistro Helsingin miljöö on viihtyisä; rento, mutta tyylikäs
Vuoden aikana pitäisi saada käytyä kaikissa Eat Helsinki –kirjan (EH) kahdessatoista ravintolassa, joten voisin kirjoittaa vähän ravintolamielipidettä. Mutta, jotta en saa vihaisia ravintoloitsijoita kimppuuni (mikä on mahdollista näin internetin aikoina), ajattelin olla tasapuolinen ja kommentoida sekä positiivisia että negatiivisia asioita. 3 hyvää (kaunista ääntä) ja 3 parannettavaa (epävireistä) asiaa. Voi mennä hankalaksi, jos joskus on tosi hyvä tai tosi huono kokemus, mutta yritetään. Ja pitää muistaa, että makuasia on se asia, josta voi aina kiistellä.
Ääniala 