Pitkäperjantai
– Ricottajuustolla ja gorgonzolavaahdolla täytettyä bresaolaa (sis. pähkinää)
– Päivän suositus: Saltimbocca (parmankinkkuun käärittyä vasikkaa) polentaa ja pieni salaatti
– Sitruunalla maustettua mansikkasosetta, kookos-prosecco sabayon, tapiokahelmiä ja kookosjäätelöä
Turkulainen Sergio’s tarjosi meille erittäin miellyttävän kokemuksen Pitkäperjantaina. Ravintola on aika pieni, mutta viihtyisä. Koska ravintola on Aurajoen rannalla, on ikkunoista kauniit näkymät. Pitsanpaistouuni on asiakkaiden näkösällä ja omistaja teki pitsaa ihan omilla kätösillään. Kaikki tarjoilijat puhuvat italiaa, mutta toki suomella ja englannillakin pärjää. Viinilistalla oli vain italialaisia viinejä, minkä toki ymmärtää, kun kyseessä on italialainen ravintola. Olisin kuitenkin toivonut, että laseittain saatavia viinejä olisi ollut enemmän kuin kolme (sama ongelma tosin on erittäin monessa ravintolassa). Ravintolan edustalla on kesäisin kuvista päätellen viihtyisän näköinen terassi, joten se pitää kyllä ehdottomasti käydä testaamassa.
1 epävireinen ääni
– Alkuruoka oli aika mautonta, vaikka se kuulosti todella hyvälle.
3 kaunista ääntä
– Pääruokana ollut Saltimbocca oli erittäin mehevää ja maukasta
– Jälkiruoka oli taivaallista. En muista, koska olisin viimeksi syönyt niin täydellistä jälkiruokaa.
– Kun kiitimme lähtiessämme, tarjoilijat vastasivat Grazie ja Arrivederci.
Vuoden aikana pitäisi saada käytyä kaikissa Eat Helsinki –kirjan (EH) kahdessatoista ravintolassa, joten voisin kirjoittaa vähän ravintolamielipidettä. Mutta, jotta en saa vihaisia ravintoloitsijoita kimppuuni (mikä on mahdollista näin internetin aikoina), ajattelin olla tasapuolinen ja kommentoida sekä positiivisia että negatiivisia asioita. 3 hyvää (kaunista ääntä) ja 3 parannettavaa (epävireistä) asiaa. Voi mennä hankalaksi, jos joskus on tosi hyvä tai tosi huono kokemus, mutta yritetään. Ja pitää muistaa, että makuasia on se asia, josta voi aina kiistellä.
Ääniala 