Utön majakka näkyi Jurmoon, mutta vesiteitse matka oli yllättävän pitkä. Spinnulla ajelimme tovin jos toisen ja vitsi, että oli taas kuuma. Ei voi paljon valittaa, että lomasää olisi jotenkin huono.
Vesi maistui Utön satamahotellin tulikuumalla terassilla.
Utö on ollut jo 1600-luvulta lähtien luotsien, majakanvartijoiden, tullimiesten ja sotilaiden tukikohtana. Saaressa asuu nykyään viitisenkymmentä ihmistä ja siellä on jopa koulu. 2005 puolustusvoimat poistui saarelta ja nykyään kasarmilla on Utön hotelli. Oli kyllä vähän sen näköistäkin, aika betonista meininkiä. Saaren toisella puolella oli kuitenkin idyllisen näköinen kylä.
Utön 27 metrin korkuinen majakkatorni on valmistunut 1814 ja sen linssistö on Suomen suurin ja valovoimaisin.
Majakkakori muistuttaa korista, joka roikkui vuonna 1753 rakennetun ensimmäisen majakan tornissa (joka räjäytettiin sodan aikana) ja jossa poltettiin valoa merenkulkijoiden turvaamiseksi pimeän purjehduskauden aikana.
Purjeveneet, jotka eivät mahtuneet illaksi satamaan, ankkuroivat Utön edustalle.
Yhteysalus Eivor saapui myöhään illalla Utööseen.
Purjehtijoille: Utö havshotellin laiturissa on sähköpiste ja sieltä saa juomavettä aamuisin 8-9 ja iltaisin 21-22 välillä. Hieno, mutta vähän tyyris sauna varaamalla. Sähköpistettä ei ole Utön kyläsatamalaiturilla.
Ääniala 