Viime viikon tiistaina lähdimme lautalla kohti Suomenlinnan vierassatamaa, jossa meitä odotti mieheni äidin moottorivene, joka oli tarkoitus viedä takaisin kotisatamaan. Miehen äiti vasta opettelee ajamaan ja navigoimaan yksin, joten hän halusi henkistä turvaa mukaan. Mikäs siinä, aurinko paistoi ja kesäilta oli lämmin.

Meripelastuslaitoksen vene huristeli ohitse hurjaa vauhtia.

Mattolaituri kerrankin mereltä katsottuna. Terassi oli täynnä, olihan niin hieno ilma.

Aurinko värjäsi rakennukset ja me nautimme viiniä veneen kannella.

Olimme ajaneet noin 3/4 matkasta, kun miehen äiti huudahti, että moottori oli alkanut kuumentua. Onneksi olimme lähellä jonkun mökkirantaa, jossa sattui olemaan vapaa poiju, johon kiinnityimme ja sammutimme moottorin. Mieheni tutki moottoria ja kävi ilmi, että moottoria viilentävästä vesijäähdytyslaitteesta oli irronnut sokka, joka oli siihen hieman huonosti kiinnitetty. Puoli tuntia yritettyään korjata laitetta, siinä onnistumatta, soitimme Trossi-palveluun. Trossi on Meripelastusseuran jäsenpalvelu, josta saa maksutta apua, jos vene joutuu merihätään tai kesken matkaa tulee esimerkiksi tekninen vika, joka aiheuttaa matkan keskeytymisen.

Trossin sivuilla sanotaan näin: ”Keskeytyksen syy pyritään korjaamaan paikan päällä tai veneesi hinataan lähimpään satamaan ja sinulle etsitään rannassa korjaaja. Jos tarve vaatii, autamme sinua järjestämään veneellesi väliaikaisen säilytyspaikan.

Meille sattui todellinen hyvä tuuri, koska meille kerrottiin yhden pelastusveneen olevan aivan meidän lähellä. Samalla näin, kuinka kyseinen vene ajoi lujaa hieman kauempana ilmeisesti matkalla kohti kotia. Kun puhelu päättyi, meni muutama sekunti ja vene kaarsi oikealle. Kymmenen minuuttia myöhemmin olisimme olleet jo myöhässä ja luultavasti joutuneet odottamaan apua joitakin tunteja.

Sattumoisin kyseessä oli vapaaehtoisten meripelastajien harjoitusilta ja he saivat nyt viimeiseksi tehtäväkseen hinata meidät kotisatamaan. Ja lisäksi veneessä sattui olemaan mieheni vanha koulukaveri, joka ei ollut vielä ollut hinausharjoituksessa. Ilmeisesti Mikrolog II -veneen päällikkö oli hyvällä tuulella, koska hän sanoi hinaavansa meidät viidentoista minuutin matkan päässä olevaan kotisatamaamme. Normaalisti he olisivat vieneet meidät vain lähimpään satamaan.

Satama-altaaseen saavuttaessa Mikrolog II otti meidät sivukiinnitykseen ja hinasi suoraan omaan paikkaamme.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pelastajien päivä hieman venyi, mutta lopulta hekin pääsivät lähtemään kotiin.

Kiitos Mikrolog II:n pelastajille, että pääsimme turvallisesti satamaan.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s