Itävallan reissun kohokohta oli tietysti tutustuminen Langenloisin ympärillä olevan Kamptalin laatuviinialueen eri viinitiloihin ja tilojen viinimaistelut. Kävimme neljällä eri viinitilalla. Kahdessa ensimmäisessä kysyimme maistelun jälkeen, mitä se maksoi, mutta opimme, että viinitilojen maistiaiset ovat kaikkialla ilmaisia.

Schloss Gobelsburg
Vuokrasimme hotellilta pyörät ja lähdimme kohti ensimmäistä kohdetta. Schloss Gobelsburg sijaitsee kymmenen minuutin pyörämatkan päässä Langenloisin keskustasta. Gobelsburgin historia ulottuu vuoteen 1171 ja viininteosta vastasivat vuoteen 1996 asti munkit. Tärkeimmät rypäleet ovat Riesling ja Grüner Veltliner. Tilan vuotuinen tuotantomäärä on noin 200 000 pulloa.

Loimer
Seuraavana kohteena oli alunperin kesälomareissumme innoittaja Loimer. Viininvalmista Fred Loimer on kuulemma erittäin kunnianhimoinen ja täydellisyyteen pyrkivä, luonnonmukaisuutta suosiva, ja hänen periaatteenaan on, että laadussa pyritään niin korkealle kuin vain mahdollista ja mistään ei tingitä. Sen kyllä uskoo, ne muutamat viinit, joita Suomessa on saanut maistaa, ovat erinomaisia. Loimerin viinejä näyttää olevan vain Alkon tilausvalikoimassa, mutta ainakin Ravintola Murussa, Ahjon viinibaarissa ja Cafe Talossa voi käydä maistamassa Loimeria. Loimerin tärkeimmät rypäleet ovat Riesling ja Grüner Veltliner, ja tilan vuotuinen tuotantomäärä on noin 200 000 pulloa.

Viinitilan moderni musta rakennus on wieniläisen arkkitehti Andreas Burghardtin käsialaa ja se on rakennettu suoraan viinikellarien yläpuolelle.

Rabl
Kolmantena vuorossa oli hieman kylästä syrjässä oleva Rabl, josta en ollut kuullut aikaisemmin. Myös tällä viinitilalla käytetään luonnonmukaisia viljelymenetelmiä ja viinin käymisessä lähes yksinomaan luonnonhiivaa, jotta maaperän ja rypäleiden ominaispiirteet tulevat viinissä puhtaasti esiin.

llmeisesti tulimme paikalle hiljaiseen aikaan, koska viinitilan omistaja Rudolf Rabl kysyi meiltä, halusimmeko nähdä viinikellarit. No, tottakai. Oli hieman erilainen meininkin heidän toimivassa viinikellarissaan verrattuna Loisiumin ”näytös”kellariin. Täällä kellarien seinät olivat paksun kosteuden ja homeen peitossa, koska alhaalla oli huippukosteaa. Rudolf tosin totesi, että ei kellareissa aina sellaista ollut, nyt vain oli ollut hyvin kosteat ja kuumat säät, jotka vaikuttivat myös maan alle.

Viinitila on toiminut vuodesta 1750 ja on alueen 3. suurin viinitila, ja sen viinit ovat voittaneet monia viinialan palkintoja. Suomessa en ole törmännyt tilan viineihin, mutta Alkon sivuilta löytyi yksi punaviini.

Kävellessäni alla olevan näyn ohi, hämmästelin homeen määrää ja kysyin ovatko pullot vielä juomakelpoisia. Rudolf otti yhden pulloista käteensä, pyyhki paksun homeen ja pölyn pois, kallisti viiniä ja totesi, että juotavalta vielä näyttää. Pullot ovat kuulemma kolmisenkymmentä vuotta vanhoja, todellista vintageviiniä siis.

Steininger
Viimeisenä maistelimme Steiningerin kuohuviinejä. Weingut Steininger kuuluu Loisiumin viinimaailmaan ja Loisiumin kierroksella näimmekin osan tämän pienen tilan viinikellarista. Steininger tuottaa tasapainoisia ja raikkaan hapokkaita viinejä, yli puolet on Grüner Veltlineriä. Suurin osa viineistä on kuohuviinejä, joista saimme maisteltavaksi neljän eri rypälelajikkeen viinejä. Alkosta saa vain yhtä Steiningerin valkoviiniä (ja muuten vain yhtä itävaltalaista kuohuviiniä), joten tässä olisi kyllä hyvä kuohuviinituottaja Itävallasta.

Ei voi muuta sanoa kuin, että olipas erittäin hieno päivä.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s