Eilisessä Henry Lloyd -kisassa nähtiin seitsemän tunnin aikana kaikki mahdolliset sääolosuhteet ja meriveden värit.
Mieletön valoisuus, aivan kuin olisi ollut taivaassa. Tattipilvet oli mahtavia.
Kaunis kesäpäivä, aurinko paistoi ja laineet liplattivat.
Tumma pilvimassa, joka eteni meitä kohti suurena seinänä tuoden mukanaan vesisateen ja kovan tuulen.
Myrskystä ei ole kuvaa, varmaankin ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta sellainenkin koettiin. Yhtäkkinen 5 minuuttia kestävä tuulenpuusta, reilusti yli 14 m/s sai veneen keikkumaan ja purjeet paukuttamaan sellaista kyytiä, että enpä ole pitkään aikaan sellaista kokenut. Tuuli tuli niin nopeasti, että kun näimme kauempana olevan veneen tekevän pelastavia vendoja veneen pystyssä pitämiseksi, ei mennyt kuin muutama sekunti ja olimme samassa jamassa. Isopurjeen reivaus ei onnistunut ihan niin nopeasti kuin olisi pitänyt, ja hetken aikaa veneessä oli aika kova huuto, kun kippari huusi ohjeita. Samaan aikaan taivaalla oli ehkä maailman upein kaksoissateenkaari.
Aikamoinen kokemus.
Ääniala 