Mulla on aina ollut jotenkin outo musiikkimaku. Tai no ei outo sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta hyvin erilainen kuin ystävilläni tai tutuilla yleensä. Jos pitäisi lyhyesti kuvata, minkälaista mielimusiikkini on se kuuluisa varmaan näin: Vahvoja melodioita. Minulle sanat eivät merkitse paljoakaan, melodia ja vahva ääni ovat se juttu.
Klassinen musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, varmastikin johtuen lauluharrastuksesta. Mutta kuinka moni ystäväpiiristäni pitää klassisesta tai menisi vapaaehtoisesti kuuntelemaan sinfoniaorkesteria tai edes minun laulujani? Ei kovin moni. Viime vuoden ensikonserttiini sentään sain hyvin porukan kasaan, mutta harvemmin kutsun ketään kuuntelemaan muita esityksiäni. Klassista musiikkia pidetään jotenkin vakavana ja tylsänä, vaikka se on oikeesti todella kaunista musiikkia. -> Kullervo
Klassiseen musiikkiin liittyy myös se, että olen elokuvamusiikin suurkuluttaja. Mitä kauniimpaa, sitä parempi. -> Unfaithful
Toisesta ääripäästä voisi ottaa melodisen metallin, sille on nimikin: symphonic metal. Mutta toisaalta tässäkin tyylissä on elementtejä poimittu klassisesta musiikista. -> Frozen
Meneekö sellomusiikki samaan kategoriaan? Apocalyptica on minusta niin hyvää, että olen menossa lauantaina heidän keikalleen. Koska Helsingistä ei enää saanut lippuja, Tampere kutsuu. -> S.O.S
No juu, ei kaikki lempimusiikki kyllä ole noin rankkaa.
Kuuntelen paljon ranskankielistä musiikkia, vaikka en siitä mitään ymmärräkään. -> Rendez Moi Le Silence
Josh Groban saa aina kylmänväreet aikaan. Käsittämätön ääni. Syyskuussa saan nauttia tuosta äänestä kahden konsertin edestä. -> Remember
Kuuntelen myös paljon teinimusaa, amerikkalaista ”Christian” musaa (kuten sanottu, melodia menee sanojen edelle) ja Gleetä. Tietynlainen rock toimii myös.
Ja sitten se elektroninen musa. Catch & Flight 643. Se on vaan niin hyvää.
Kuuntelen toki suomalaistakin musiikkia, mutta vähemmän. Iskelmää en kuuntele, mutta en sitä vihaakaan. Hittipopgenre puuttuu tästä listasta, radiokanavistakin valitsen Basson.
Maailmassa on liikaa hyvää musiikkia! Tulee ihan liian pitkä lista…
On kivaa omata monipuolinen musiikkimaku, koska silloin pystyy olemaan avoimempi myös muiden musiikkimaulle. Vai onko minulla lopulta kovinkaan monipuolinen maku? Tietyllä tavalla juu, mutta toisaalta näistä voi löytää tietyn yhteneväisyyden. Sen vahvan melodian.
Maikkarin hassu ”Millainen musiikinkuuntelija olet?” -testi kiteyttää kaiken aika hyvin:
”Musiikki saa sinut tuntemaan tunteesi kahta voimakkaammin.”
Ääniala 