Halusin päästä katsomaan Apocalypticaa. Olen viime aikoina kuunnellut tosi paljon heidän ”kevyempää” repertuaarian ja odotin tietysti kuulevani sitä myös heidän ainutlaatuisella konserttisalikiertueellaan. Helsinkiin ei enää saanut paikkoja, joten lähdimme Tampere-Taloon.
Ensimmäisenä laitoin merkille Apocalypticaa kuuntelemaan tulleen yleisön monipuolisuuden. Oli lapsia, aikuisia, selkeästi vanhempaa väestöä ja ”hevikansaa”. Ihan kuin olisi tullut kuuntelemaan jotakin Tampere-Talon peruskonserttia. Oli ilahduttavaa nähdä, että Apocalyptica vetoaa siis todella erilaisiin ihmisiin.
Konsertissa oli pahoja ongelmia äänentoiston kanssa. Ääni oli hyvin raakaa ja särisevää varsinkin alkupuolella. Sellohevi muuttui välillä rumpuheviksi, kun rummut peittivät sellojen melodian alleen todella pahasti. Muutamassa kappaleessa oli mukana vieraileva solisti ja solistin laulu meni aivan puuroksi. Musiikki oli rankemmasta päästä, toki olin kuunnellut heidän uusimman levynsä ja se ei ollut enää sitä kevyempää selloheviä, mutta yllätyin silti, että he olivat valinneet niin paljon kovaa musiikkia konserttisaliin. Korvatulpat olisivat olleet ihan must, varsinkin, kun äänentoisto petti välillä niin pahasti, että selloista lähtevä ääni kuulosti lähinnä kirkunalta.
Kun rummut hiljenivät ja Apocalyptican kolme solistia esiintyivät pelkkien sellojen kanssa, ääni kulki kauniisti ja melodiat pääsivät esille. Beautiful ja Sacra -kappaleet olivat ihanan rauhallisia välibiisejä muuten niin väkivaltaisen (kuten yksi bändin jäsenistä jossain välissä sanoi) musiikin välissä. Heidän uusimmalla levyllään on muutamia akustisia livevetoja, jotka on äänitetty Sibelius Akatemiassa ja voi veljet, että olisin halunnut kuulla sellaista konsertissa. Sillä kyllähän pojat soittaa osaavat, se ei todellakaan jäänyt epäselväksi. No, aina ei voi saada kaikkea.
Apocalyptican pojat osasivat ottaa yleisönsä ja faneihin konsertti kyllä näytti vetoavan. Kuului vihellyksiä, ihmiset tanssivat keskellä tuolirivejä, taputtivat tahdissa ja näyttivät olevan täysin haltioituneita. Good for them. Apocalyptica veti ainakin viisi encorea ja täytyy sanoa, että viimeisenä soitettu Farewell pelasti illan.
Sen verran opin tästä kokemuksesta, taas, että jotkut bändit vaan kuulostavat paremmalta levyllä, jossa pystyy kuulemaan pienetkin vivahteet miljoona kertaa paremmin kuin live-esityksissä.
Ääniala 