Viimeinen purjehduskisa oli lauantaina. Se alkoi kello 9.00. Oi, miksi kisojen pitää aina alkaa niin aikaisin? No, ehkä sen takia, että on mahdollisuus nauttia kauniista syksyisestä aamusta veneen kannella ja katsella kuuta. Tai sitten siksi, että jos ne ei alkaisi niin aikaisin, olisimme vielä yölläkin jossakin Helsingin edustalla odottamassa, että koska tämä pläkä (ei tuulta, ei sitten yhtään) menisi ohi.

Ei päästy maaliin asti. Saimme taas kokea kuuman auringon (ihan kuin olisi naama vähän palanut), vesisateen (dääm, että on kylmä), tuulen (jihuu, me mentiin ton veneen ohi) ja täydellisen pläkän (nyt toi vene menee meidän ohi). Meille on tänä vuonna aika monena kertana sattunut ei-niin-täydelliset tuulet ja jos tuulta ei ole, niin purjevenehän ei ymmärrettävästi etene kovinkaan lujaa.

Syysseilauksen matka oli 24 mailia, joka jakautui kahteen samanlaiseen reittiin, toinen myötä- ja toinen vastapäivään. Siinä vaiheessa, kun kiersimme kääntöpoijun, tuli sellainen fiilis, että voi jestas, vielä samanlainen nelituntinen edessä. Ja tuulta ei vaan ole. Puoli viiden maissa olimme enää muutaman mailin päässä maalista, mutta koska vene ei kulkenut, emme olisi millään kerenneet maaliin, joka suljettaisiin klo 17. Joten otimme suunnaksi venekerhomme ja totesimme, että ei voi mitään, nyt oli p…a tsäkä. Jos jotain positiivista haetaan, niin jos olisimme päässeet maaliin asti, emme sentään olisi olleet viimeisiä. Ja sitä paitsi, oli ihan kivaa.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s