Pahoitteluni, tämä on pitkä postaus.
Eipä sitä oikein voi sanoin kuvata. OMG! IIK!
Eikä näköjään voi lehdistökään, koska yhtään lehtijuttua en ole Joshin konsertista nähnyt. Shame on you, sanonpa vain, koska harvemmin kuitenkin Suomessa nähdään noin isoa staraa. Ehkä musiikkigenre ei sitten vain kolahda toimittajiin, ei voi tietää. Ja toisaalta kyseessä saattaa olla vain täysi tietämättömyys, koska esimerkiksi Hesarissa tapahtuman kohdalla luki Rock. WTF, kysyn vaan.
Mutta onneksi itse sai olla paikan päällä, ja sai kuulla, nähdä ja tuntea (ihokarvat pystyssä) tuota käsittämätöntä lahjakkuutta. Ehkä olen vähän jäävi sanomaan näin, koska olen totaalinen Josh-fani, mutta konsertti oli mieletön, se oli sitä, mitä odotin ja tuhat kertaa enemmän. Ensimmäisen laulun aikana meinasin ruveta itkemään, niin upea fiilis oli vihdoin nähdä Josh livenä. Yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen näin tuon ilmiömäisen lahjakkaan ihmisen edessäni. Ah, ei sitä vaan voi sanoin kuvata.
Konsertti alkoi bändin esittämällä Straight to You -kappaleen instrumentaaliversiolla, mikä oli kyllä aika mieletön aloitus. Kun Josh saapui lavalle, hän sai raikuvat ablodit. Hän istui flyygelin tuolille ja soitti minulle tuntemattoman, mutta ah niin kauniin Changing Colors -kappaleen. Toisena hän soitti yhden lempikappaleistani, February Songin.
Bells of New York -kappale ei ole ennen herättänyt mitenkään ihmeempiä reaktioita, mutta livenä se oli aivan mielettömän ihana. Mi Mancheraissa Josh nosti esiin bändinsä viulistin, jonka soitto oli niin kaunista. Eipä söpössä viulistissakaan tosin mitään vikaa ollut :) Weeping kuulosti livenä aivan erilaiselta, siinä oli erittäin hyvä ja rytmikäs meno, yleisö lähti taputtaen mukaan. Ja se osoitti myös Joshin monipuolisuuden, ei ole väliä, onko kyseessä balladi tai menevämpi kappale – Josh on loistava kaikissa biiseissä.
Yhdessä kohtaa Josh pyysi lavalle treffeillä olevan parin ja kaksi sinkkua, joille hän lauloi pettämisestä kertovan Broken vow:n ja Per te:n, jotka saivat viimeistään ihokarvani kohoamaan kattoon. Per te on ehdoton suosikkini, sitä ei ole vielä voittanut mikään muu kappale, joten olin erittäin onnellinen, että Josh lauloi sen.
Toki Josh ei ollut jokaisessa laulussaan täydellinen, You are loved kuulosti ylemmissä nuoteissa hieman epävireiseltä, mutta ehkä se laitetaan sen piikkiin, että hän on ollut hieman kipeä kiertueen aikana. Ja toisaalta, oikeesti, jos laulaa kaksi tuntia täysiä joka päivä, on ehkä hieman äänellä kestämistä.
Konsertissa kuultiin myös mm. To where you are, Raise me up, Higher window, Awake, Hidden away ja Smile – kaikki parhaat hitit. Helsingissä Josh lauloi kaksi encorea, yhteensä neljä kappaletta, koska emme vain halunneet päästää häntä pois.
Joshin lahjakkuus esiintyjänä ja muusikkona näkyi konsertin monipuolisuudessa. Hän lauloi sekä koko bändin kanssa että yksin mm. viulun ja trumpetin kanssa. Hänen herkkyytensä ja upea äänensä pääsi parhaiten esille hänen soittaessaan itse flyygeliä, ja hänen poikamainen aitoutensa loisti odotetusti hänen muuttuessa hetkeksi rumpaliksi. Kaikesta näki, että hän nauttii esiintymisestä ja sen välittyminen yleisölle on parasta, mitä esiintyjä voi tarjota.
Konsertissa kävi selville myös Joshin ilmiömäinen huumorintaju. Välispiikit saivat yleisön nauramaan ja taputtamaan Joshin välillä hassuillekin tempauksille.
Tuo reilu kaksituntinen pääsee ehdottomasti elämäni TOP 10 tapahtumat -listalle. Se oli paras konsertti ikinä ja Joshilla on paras ääni ikinä :)
Youtubesta löytyy konsertista jo monia videoita.
Ja sitten Tampereelle.
Ääniala 