Remppa. Ja vähän siitä avautumista

Meillä on tehty parven laajennusremonttia nyt melkein neljä viikkoa ja tänään vihdoin maalarimies kävi viimeisen kerran. Miten kaikki sitten meni?

Ennen remonttia siirsimme kaikki olohuoneen ja eteisen tavarat makuuhuoneeseen, joka muuttui kahdessa illassa varastoksi. Pari yötä nukuimme varaston keskellä ihanalla uudelle futonillamme, mutta oli se silti, futonista huolimatta, aika ankeaa.

Remontin ensimmäisen viikon olimme Meribelissä lomalla. Palattuamme kävi selväksi, että asiat eivät olleet edenneet tarpeeksi, jotta olisimme voineet nukkua kotona. Joten lähdimme evakkoon, jossa olimme loppujen lopuksi reilun viikon verran. Kun kävi ilmi, että remontti ei valmistu kahdessa viikossa, jouduimme pitämään kissoja hoidossa vielä kolmannen viikon.

Viime viikon perjantaiksi luvattu remontin valmistumispäivä pitkittyi vielä kolmella päivällä, osaksi syynä, tai oikeastaan ainoana syynä, oli remontin viimeistelyn sen verran huono jälki, että remonttimies joutui tekemään viimeistelyjä uusiksi. Palasimme kuitenkin kotiin jo keskiviikkona, koska kissahoitaja ei enää voinut pitää kissoja pidempään. Mikä on toki ymmärrettävää, hänhän oli alunperin sovitun 10 päivän sijaan hoitanut kissoja ansiokkaasti kolme viikkoa. Siitä kyllä iso kiitos.

Nukuimme siis kolme yötä varastoksi muuttuneessa makuuhuoneessamme kahden selvästi hieman stressaantuneen, mutta myös hyvin läheisyydenkipeän, kissan kanssa. Ai, että oli rentouttavaa.

Vihdoin lauantaina pystyimme päästämään kissat ulos ankeasta pahvilaatikkoviidakosta, ja kissat pääsivät tutustumaan uuteen ja ihmeelliseen kotiin.

Remontti ei tietenkään tässä vaiheessa vielä loppunut, koska mm. kaikkia seiniä ei oltu maalattu kunnolla, jolloin vanhat maalit näkyivät alta. Myös kaiteiden maalaus oli vähän niin ja näin, ja joitakin kohtia piti myös hio ja maalata uusiksi.

Pitää vaan kysyä, että missä on remonttimiesten viimeistelytaito? Tekisivätkö he samanlaista jälkeä omassa kodissaan?

Kaiken huippuna on meidän lautalattian pilaaminen. Peitepahvit oli kiinnitetty lattiaan niin lujalla teipillä, että kun remppamies pahvit lattiasta irrotti, irrotti hän samalla myös lakan ja pieniä laudanpalasia. Että tosi kiva. Teipin kohdissa onkin nyt ”kauniit” vanhaa lattiaa vaaleammat teipin levyiset epätasaiset raidat. Joita tänään yritettiin korjata värittömällä lakalla, mikä ei luultavastikaan johda sellaiseen lopputulokseen, että sen hyväksyisimme.

Täytyy sanoa, että on ollut aika vaiherikas remontti. Alku näytti todella lupaavalta. Parven rakenne valmistui kahdessa päivässä ja meille soiteltiin lomalle päivittäin ja kyseltiin, jos jokin oli epäselvää. Mutta kun maalari/puuseppä saapui paikalle, alkoi alamäki. Onneksi pikkuveljeni asui lomamme aikana siellä pikku varastossamme, ja hän pystyi koko ajan tiedottamaan meille, jos jokin näytti vähän oudolta.

No, lopputuloksesta saadaan jossakin vaiheessa sellainen kuin pitikin, koska kyllä me varmasti itse jotain viimeistelyjä vielä teemme. Ottaa vaan päähän se, että tilaamme remontin isolla rahalla ja lopputulos ei ole sellainen kuin sen odottaisi olevan.

Paljon hyvääkin toki tapahtui. Parvi on hieno ja tilava, ja siellä on hyvä nukkua. Ja alkuperäinen idea täyttyi: saimme yhden tarpeellisen huoneen lisää, kun makuuhuoneemme siirtyi parvelle.