Tunteiden vuoristorata on aika pelottavaa. Yhdessä hetkessä siirrytään epätoivosta onneen. On jännä huomata, kuinka sitä voi rakastaa pientä mahatyyppiä jo nyt, vaikka se asustaa kohdussa vielä pari kuukautta.

Parina päivänä ei ole ollut kovinkaan paljoa liikettä, ja se tietysti herättää kaikki maailman pelot samaan aikaan. Onkohan se kuollut? Mitä jos sillä on niin ahdasta, että se ei saa henkeä. Istunko jotenkin lytyssä, mitä jos se tukehtuu? Ihan irrationaalisia ajatuksia, mutta minkäs niille voit.

Pelkkä ajatus siitä, että menettäisi mahatyypin tässä vaiheessa, on ihan liian kamala. Aamulla tuli iso itku, kun pelotti niin kovasti liikkeettömyys. Onhan se ihan järjetöntä ajatella niin, koska ei se pieni tyyppi siellä mahassa tukehdu, jos istun jotenkin väärin. Mutta minkäs mahdat, kai ne äidinvaistot ovat sitten alkaneet herätä tässä vaiheessa.

Makasin lattialla ja yritin herätellä mahatyyppiä. Mies sanoi, että soita nyt sinne neuvolaan, että ei tarvitse stressata asiasta. Mutta mitä ne siellä neuvolassa sanoisivat? Joko ne sanovat, että kaikki on ihan hyvin, ei niitä liikkeitä koko aikaa tarvitse tuntea tai sitten ne pyytäisivät tulemaan käymään. Mutta siinä vaiheessa kaikki voi olla jo myöhäistä.

Kyllähän se järkikin sanoo, että jos sydänäänet kuuluvat, mahatyyppi on hengissä. Meillä on siis kotidobbler, jolla äänet saa kuuluviin. Mutta kun ne kaikki foorumit, joissa sanotaan, että ei se välttämättä tarkoita sitä… Hemmetin keskustelupalstat, ei pitäisi lukea niistä yhtäkään. Mihin on kadonnut se järkevä ihminen, joka olin ennen?

Mies ilmeisesti googlasi liikkeistä jotakin, koska hetken päästä hän tuli luokseni mehulasi kädessä ja sanoi, että juo tämä. Niin, sitä sanotaan, että kannattaa juoda jotain makeaa ja sitten maata kyljellään. Että siten tuntee liikkeet parhaiten. Mielestäni itselläni se ei kuitenkaan ole aikaisemminkaan toiminut.

Ehkä mahatyyppi vain halusi nukkua. Onhan se nyt varmasti ärsyttävää, jos mahaa tökitään joka puolelta, kun toista väsyttää. Vähemmästäkin protestoisi.

Kun sitten tuntee liikkeen, voi jessus sitä onnen tunnetta. Kaikki on hyvin.

”Potki vaan niin paljon kuin haluat, vaikka se välillä tuntuukin siltä kuin tulisit mahan läpi”.

Jos raskausaika on jo tällaista tunteiden vuoristorataa, voi vaan kuvitella tunteiden vahvuutta mahatyypin synnyttyä. Kuinka ihmeessä niistä rakkauden tunteista oikein selviää hengissä?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s