Entisöinti on hieno sana, mutta en varmaankaan voi sanoa, että entisöin 30 vuotta vanhan pianotuolin, sillä en saattanut sitä alkuperäiseen kuntoonsa vaan tein siitä ihan uuden. Tuoli ei ole nimittäin mennyt miksikään kolmessakymmenessä vuodessa, (kertoneeko siitä, että sitä on käytetty liian harvoin), mutta halusin uudistaa sen. Olin hieman kyllästynyt sen ruskeaan väriin eikä se oikein sopinut valkoisen pianon kanssa, joten päätin höyrypäissäni tehdä siitä valkoisen. Juu, vitsit, että on ihanaa päästä tekemään käsillä töitä.

Tämä kaikkihan siis lähti siitä, että päätin maalata Artek-työtuolini valkoiseksi, koska olen alkanut inhota kellertynyttä koivun väriä. Mutta siitä tuolista toisella kertaa.

Pianotuoli ostettiin kolmekymmentä vuotta sitten ruskean pianon kanssa, mutta jossakin vaiheessa piano vaihdettiin valkoiseen (ei kuulemma sopinut sisustukseen). Tuolin päällystä on vaihdeltu muutamia kertoja; se on ollut muun muassa ihanan ysikytlukulainen vaaleanpunaisine kukkineen. Viimeksi päällystin sen itse tuollaisella beigensävyisellä, öö, kukkakuosilla, koska tein samasta kankaasta olohuoneen sohvatyynylle päällisen. Sohvatyyny on heitetty ajat sitten kaapin perälle, joten nyt oli aika uudistaa myös pianotuoli.

Ja tietysti minä unohdin ottaa ennen-kuvan. Liberon Stripper maalin- ja lakanpoistoaineella päällystetty tuoli (1) näyttää kuitenkin melkein ennen-kuvalta. Siveltimellä levitettävä poistoaine käyttäytyi mukavasti hilseillen. Olisi pitänyt käyttää niitä ohjeissa suositeltuja suojakäsineitä, koska vanha lakka päätyi tuolin pinnalta suoraan käsiini. Näytti ihan siltä, kuin olisin tunkenut käteni vauvan kakkaan. Hajukin oli melkein yhtä inhottava, tosin kakasta ei sentään pää tule kipeäksi.

Pianotuolissa oli ilmeisesti aika paljon lakkaa, ja varmaan vanhuuskin vaikutti, koska jouduin tekemään lakanpoiston muutamia kertoja. Lakanpoistoaine kaavitaan pois teräslastalla, ja opin myöhemmin, että Artek-tuolista lakka irtosi täysin eri tavalla kuin pianotuolista. Pianotuoli sai aikaan ruskeaa hilsettä, Artek vaaleaa limaa.

Lakan poiston jälkeen puhdistin pinnan huonekalujen puhdistusaineella ja teräsvillalla. Lopuksi hioin vielä pinnan 180 karkeuksisella hiomapaperilla. Kuten kuvasta (2) näkyy, en tainnut ihan kaikkea lakkaa saada pois, mutta hionta teki pinnasta onneksi sileän maalausta varten.

Lattiaöljy ei välttämättä ole ihan oikea aine huonekalun maalaamiseen, mutta kotona sattui kyseistä tavaraa olemaan pari purkkia, parven lattian öljyämisen jäljiltä, joten ajattelin, että kyllä se varmasti käy. Siveltimet eivät nekään tainneet olla oikeat ja parhaat mahdolliset, koska sivellin, johon öljy kuivui (3), jätti tuolin pintaan mukavat siveltimen jäljet. Pianotuolin kuuteen öljykerrokseen se vielä meni, mutta Artekia varten oli pakko hankkia uudet. Itse öljyäminen vaati tosiaan kuusi kerrosta, jotta se peitti tarpeeksi. Kolme kerrostakin (4) oli jo aika työlästä, koska tokihan jokaisen kerroksen välillä piti odotella kolme tuntia kuivumista, mutta että kuusi. Eeppistä. Täytyy myöntää, että vähän fuskasin, en todellakaan jaksanut ihan kolmea tuntia joka välissä odotella.

Kuusi kerrosta, kaksi vuorokautta. Alkuperäinen kangaspäällinen esiin (5), uusi kiinni nastapyssyllä. Siinä se on, uusi tuoli. Ei se täydellinen ole, mutta parempi kuin entinen.

1 comment

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s