Raskausaikana muutama tuttu kyseli, että aionko ottaa mahakuvia. Olin hetken, että häh, mitä, ai sellaisia alastonkuviako? Ollessani opintomatkalla Nykissä yksi opiskelukaveri ehdotti, että hän voisi ottaa minusta kuvia aamukuudelta Times Squarella, ilman vaatteita. Tulisi kuulemma hieno valo kuviin. Kiitos, mutta ehkä ei kuitenkaan. Epäilemättä joku on joskus kuvauttanut raskausmahansa Times Sqaurella, mutta minulla ei ihan riittänyt rahkeita siihen. Luultavasti olisimme kummatkin päätyneet poliisin puhutteluun, ja pikkutyyppi kertoisi teini-iässä, kuinka hän on ollut nykiläisellä putkassa. Toisaalta, sellissä otetut mahakuvat olisivat varmasti ainakin olleet ikimuistoiset.
Päätin kuitenkin ottaa asiaan vähän riskittömämmän näkökulman ja aloin etsiä netistä raskausajankuvausta tekeviä tahoja. Rajasin löytämäni viiteen mielestäni parhaaseen kuvaajaan. Kriteerinä oli tietysti kauniit kuvat, mitäpä muuta. Kun sitten törmäsin Nikin sivuihin, olin myyty. Upeita, ei-studiossa otettuja kuvia, joista välittyi ihanan tunnelmallinen fiilis. Kaikki näyttivät niin kauniilta Nikin ottamissa kuvissa, että varmaan minustakin saisi otettua hyviä kuvia. Minusta kun ei yleensä koskaan saa kuvia, joissa näytän itseltäni.
Lähetin sähköpostia Nikille ja tapasin hänet seuraavana viikonloppuna järjestettävillä hää(?)messuilla. Sovimme, että Niki kuvaa mahani, vastasyntyneen tyypin sekä tyypin yksivuotiaana.
Mahakuvauspäivä oli viileä toukokuun päivä. Niki otti kuvia kotonamme sekä ulkona Lauttasaaren rannalla. Ei minusta huippumalliksi olisi, sen verran kankeaa ainakin alku oli. Mutta Niki oli suurenmoinen tsemppaaja ja hänen ohjeitaan oli helppo yrittää noudattaa. Ja kyllä, muutamia alastonkuviakin otettiin, mutta hyvällä maulla. Loppujen lopuksi oli aika helppoa olla kameran edessä ilman rihman kiertämää. Ehkä osasyynä oli oma koti, jossa muutenkin kulkee vähissä vaatteissa.
Luonnossa kuvattavana oleminen oli aika viileää, mutta maatessani hiekalla, viileys ei kumma kyllä tuntunut pahalta. Mieheni oli mukana osassa kuvia, olihan hänkin osasyyllinen isoon mahaani. Kolmen tunnin kuvaussession jälkeen oli kyllä aikalailla mehut poissa, mutta toisaalta oli hyvä fiilis, koska epäilemättä kuvista tulisi upeita.
Ja upeitahan niistä tuli. En tosiaankaan aio blogissa kuviani viljellä, mutta tämä kuva kertoo enemmän kuin sanat.
Kun tyyppi vihdoin päätti tervehtiä tuoreita vanhempiaan heinäkuun puolella, sovimme Nikin kanssa ajan vastasyntyneen kuvaussessiolle. Kello yhdeksän Niki saapui avustajansa kanssa ja raivasi ensimmäiseksi tilaa mielettömän isolle kasalle tavaraa, joita he toivat mukanaan. Oli mm. erivärisiä vilttejä, pipoja, kori ja kaksi lämmitintä. Lämmittimet pitivät kotimme mukavasti yli kolmessakymmenessä asteessa. Heinäkuussa. Nice. Lämpö oli kuitenkin tarkoitettu pikkutyypille, joka lämmön avulla nukkui paremmin ja oli siten helpompi kuvattava.
Niki on kyllä erittäin taitava pienten vauvojen kanssa. Uutena äitinä vain katsoin silmät suurina kuinka Niki ja hänen ihana avustajansa saivat hermostuneen tyypin hetkessä hiljaiseksi. Tyyppiä käänneltiin ja aseteltiin mitä kummallisempiin asentoihin, mutta toinen vain nukkui. Nikillä oli apuna myös iPhoneen ladattava Baby White Noise -applikaatio, josta tuli myös meidän apu ja helpotus seuraaville kuukausille. Ensimmäisinä kuukausina applikaation kohdun kohina nimittäin rauhoitti pikkutyypin samantien. Vielä yli puolivuotiaanakin kohina auttaa, jos tyyppi ei oikein meinaa nukahtaa. Saamme siis olla kiitollisia Nikille paitsi ihanista kuvista, myös applikaatiovinkistä, joka on auttanut todella paljon.
Odotan jo innolla tyypin yksivuotiskuvausta. Siitä tulee taatusti aivan mainio sessio.
Kannattaa tutustua Nikin blogiin. Se on täynnä toinen toistaan upeampia kuvia.
Ääniala 