Pikkutyyppi käy laulutunnilla.
Olen laulanut koko ikäni ja ottanut laulutunteja aktiivisesti viimeiset kahdeksan vuotta. Haluan tietysti, että myös oma lapseni rakastaisi musiikkia ja laulamista yhtä paljon kuin minä. En tosin halua siitä samanlaista kuin jääkiekkokaukalon laidalla huutavat vanhemmat, joiden oma menetetty unelma jääkiekkourasta otetaan takaisin lapsen kautta. Okei, kärjistäen toki. Tyyppi saa kyllä ihan itse päättää, mitä harrastaa. Vaikka toivonkin, että hän ei koskaan kiinnostuisi jalkapallosta :)
Ote Musiikkikoulu Virtuksen sivuilta:
”Laulusuzuki on suomalaisen MuT Päivi Kukkamäen kehittämä laulunopetusmenetelmä, joka perustuu Suzuki-menetelmään. Laulusuzukimenetelmän voi aloittaa jo odotusaikana, ja sitä voi jatkaa – nuoren niin halutessa – aikuisuuteen asti. Musiikin oppiminen tapahtuu aluksi kuuntelemisen, matkimisen ja toistamisen periaatteella. Laulusuzuki etenee opetustasoittain odotusajasta aikuisuuteen pyrkien ymmärtämään lapsen maailmaa sekä tukemaan lapsen ja nuoren kokonaispersoonallisuuden kehitystä. Sen tavoitteena on herättää lapsessa rakkaus musiikkiin laulamisen kautta. Kun lapsi itsenäistyy (noin kolmannesta ikävuodesta alkaen), lapsen ja opettajan välisen suhteen merkitys tunnilla kasvaa ja vanhemmat siirtyvät taka-alalle lähinnä kannustavaksi tukijoukoksi. Laulutaidon ja laulujen oppimiseen kuuluu päivittäinen laulaminen, luonnollisen ja vapaan lauluäänen vaaliminen ja kehittäminen, kuuntelun merkityksen vahvistaminen sekä kielellisten taitojen harjaannuttaminen.
Laulusuzukin erityispiirteitä ovat
- vanhempien valmentaminen menetelmään
- yhteistyö perheen kanssa
- valinnaiset opetustunnit ja niiden kestot
- opetustuntien äänittäminen kotiharjoittelun avuksi
- esiintymiset pienestä pitäen
- konserttimuotoiset opetustasojen suoritukset (kirjakonsertit)
- menetelmään kehitetty opetusmateriaali
- menetelmään liittyvät laulutaidolliset harjoitukset
- erikieliset laulut noin toisesta ikävuodesta alkaen ja
- kansainvälinen opettajien koulutus- ja tutkintojärjestelmä”
Tunnilla tehdään erilaisia laulamista tukevia harjoituksia kuten rentous-, hengitys-, ryhti-, artikulaatio- (leuka, kieli, huulet), fonaatio- (äänen tuottoon liittyvät), resonaatio- (äänen sointiin liittyvät) ja koordinaatioharjoitukset. Niiden tarkoituksena on tähdätä luonnollisen lauluäänen tuottamiseen.
Pikkutyypin laulutunnit alkavat yleensä alkulaululla, jonka aikana vanhempi liikkuu vauva sylissä. Sitten on erilaisia äänenavauksellisia harjoituksia, joissa voidaan käyttää mukana jumppapalloa, penkkiä, käsinukkeja, huiveja jne. Jumppapallolla esimerkiksi pompitaan ylös alas sen mukaan, miten ääni kulkee. Pom-pom-pom. Ylös-alas-ylös. Penkkiä käytetään liukumäkenä, kun lauletaan erilaisia äänteitä (aa, ee, ii, oo, uu, yy…) alaspäin. Lapsi liukuu samalla penkkiä alaspäin, mikä auttaa ymmärtämään, että ääni kulkee alaspäin. Väärinpäin olevalla penkillä istuessa lauletaan ”Soutamalla päästään omaan mummolaan”, ja vanhemmat liikuttavat penkkiä edestakaisin kuin soutaen. Käsinuket ovat mukana erilaisissa lauluissa, puput pupulaulussa, mehiläiset pörräyslaulussa jne. ”Tuiki, tuiki tähtönen” on jonkinlainen laulusuzukin tunnuslaulu ja sitä lauletaan paljon; toisinaan seurataan keltaista tähteä, toisinaan maataan lattialla kiljuen jännityksestä, kun tähtipeitto liikkuu yläpuolella. Huivin takaa äidin laulama ”Kuka ompi siinä” saa joka kerta aikaan riemun kiljahdukset.
Jokaisella tunnilla tulee jotain pientä uutta, mutta ihmeellisesti ne tutut laulut jo muistetaan ja niistä innostutaan. Äitinä on tietysti hienoa nähdä paitsi oman lapsensa jatkuva kehitys, myös se, että laulutunneista oikeasti tykätään. Pikkutyyppi on myös tehnyt jo oman ensiesiintymisensä Lumivalko ja Ruusunpuna -musikaalin pienenä ampparina. Vauvasta se on maailman valloittaminen aloitettava.
Ääniala 