Helsingin seurakunta kutsui meidät (ja monet muut) Vauvan vaaka -tuutulaukonserttiin. Niinpä ystävänpäivän aamuna matkasimme ratikassa kohti Temppeliaukion kirkkoa. Konsertti alkoi klo 9.30, mikä on meidän perheessä aika hurjan aikaisin.
Jotenkin odotin, että kun kyseessä oli kirkon kutsu, konsertin ohjelma olisi ollut seurakuntien pari kuukautta kastepäivän jälkeen lähettämän Pienen iltahetki -cd:n musiikkia. Ne ovat minusta enemmän tuutulauluja kuin Vauvan vaaka -levyn laulut. Mutta tokihan olisi pitänyt ymmärtää, kun konsertin nimi on Vauvan vaaka… (Pienen iltahetki -konsertti on näköjään järjestetty vuonna 2010.)
Vauvan vaaka -levyn musiikki on menevää ja täynnä kivoja loruja, mutta ei ne mielestäni tuutulauluja ole. Paitsi että nyt kävi niin, että konsertti todellakin oli aika nukuttava, koska iso osa konsertista oli puhetta, levyn puheosuuksia. Kyllä rupesi äitiä nukuttamaan, ja pikkutyyppi puolestaan tylsistyi. Missä oli musiikki, joka saa lapset innostumaan? Tai no niin, kyseessähän oli tuutulaulukonsertti.
Vauvan vaaka -levyn säveltäjä Soili Perkiö ja sanoittaja Hannele Huovi kyllä yrittivät saada hyvän konsertin aikaiseksi, mutta pikkutyyppi ei oikein lämmennyt.
Temppeliaukion kirkossa järjestetään upeita konsertteja, joten hyvä äänentoisto ei pitäisi olla mikään ongelma. Nyt se kuitenkin oli surkea.
Minusta on siis todella hienoa, että kirkko järjestää tällaisia ilmaisia konsertteja lapsille, ja aion jatkossakin mennä niihin, jos kutsu vielä tulee. Vauvan vaaka -levy on myös täynnä aivan mainioita lauluja, levy soi meillä päivittäin. Konsertti ei kuitenkaan saanut minua loruttelemaan lapselleni sen enempää, vaikka se ilmeisesti oli ajatuksena.
Ehkä olin sen takia vähän pettynyt, että odotin niin kovasti kuulevani pikkutyypin lempilaulun ”Pieni enkeli”. Kappale on auttanut pikkutyyppiä rauhoittumaan siitä lähtien, kun hän laulun ensimmäisen kerran kuuli. Se on meidän iltalaulu. Pienen iltahetki -levy on muutenkin täynnä kauniita lauluja ja hienoja sovituksia tunnetuista tuutulauluista.
Ääniala 