Sekä pikkutyypin että äidin.

unikoulu

Meillä on nukuttu suht hyvin alusta asti. Suht hyvin tarkoittaa sitä, että pikkutyyppi menee nukkumaan 20-21 välillä (ensimmäiset kuukaudet tosin nukahtamiseen meni puolesta tunnista tuntiin ja yleensä nukahdettiin rinnalle) ja herää 8-10 välillä. Yöllä syötetään noin 3 kertaa. Minusta se on aika hyvin, kun kuulee juttuja, että lapsi saadaan unten maille vasta puolenyön jälkeen tai että tunnin välein herätään syömään. No, sitten on tietysti niitä täydellisiä vauvoja, jotka nukkuvat heräämättä koko yön.

Ensimmäisinä kuukausina olin tosin itse todella väsynyt, kun en saanut kunnolla unta syöttöjen jälkeen. Kerkesin nukahtamaan juuri, kun pikkutyyppi jo heräsi seuraavalle tankkaukselle. Ei paljon unia tullut nähtyä eikä nukuttu aika oikein vienyt väsymystä.

Pari kuukautta sitten lopetin sängyssä imettämisen iltaisin, ja nykyään nukkumatti tulee 1-10 minuutissa. Pikkutyyppi syö syöttötuolissa iltapuuron ja jotain pientä sormiruokaa, ja sitten käydään rinnalla iltamaidolla. Sen jälkeen annetaan iltapusut ja sanotaan hyvät yöt, mies kantaa pikkutyypin sänkyyn ja kääntää hänet kyljelleen. Pari vastalausetta saattaa tulla, mutta yleensä uni tulee nopeasti. Joinakin iltoina saattaa jopa käydä niin, että tyyppi jätetään sänkyyn itsekseen ja hetken kuluttua kuuluu jo tasainen tuhina. Ah, niin helppoa. Ja minä näen jopa unia.

Kunnes.

Yölliset heräämiset ovat kaksinkertaistuneet. Yhtäkkiä. Nukahtaminen tapahtuu edelleen oikein mallikkaasti. Ja ensimmäinen unijakso saattaa olla jopa neljä tuntia. Mutta sitten se heräily alkaa. Silmät eivät välttämättä aukea, mutta se pyörintä ja ähinä. Eihän siinä oikein muuta voi kuin työntää tissiä suuhun. Siis varmaan paljon kaikkea muuta voisi, mutta ei siinä kohmeessa tule mieleenkään, että antaapa pikkuisen vähän aikaa itkeä, kyllä se siitä rauhoittuu.

Nyt siis herätään noin tunnin välein. Aamuyöllä saattaa olla parin tunnin väli, mutta en ole oikeastaan enää jaksanut kelloa vahtia. Mistä tämä heräily sitten johtuu? Syynä saattaa olla hampaiden puhkeaminen (no, ei kyllä näy vielä mitään), liikunnallisten taitojen kehitys (opetteleeko pikkutyyppi pyörimään unissaan?) tai seurustelunnälkä (luulisi, että kun on koko päivän hymyillyt kaupungilla ihmisille, tuo nälkä olisi tyydytetty).

Luulen kuitenkin, että nyt on ruoan tarve niin suuri, että yöllä pitää tankata masu täyteen. Sormiruokaillessa ruokaa menee mahaan vielä niin vähän, että se ei vaan kerta kaikkiaan riitä. Puolivakavasti olemme alkaneet harkita soseiden syöttämistä.

Pikkutyyppi saa kyllä aamu- ja iltapuuron, mutta päiväruokailu on vielä vähän haparoivaa. Osittain äidin vika (huono äiti, kun ei anna lapselleen ruokaa), osittain sormiruokailun vika, kun sitä ruokaa ei vaan vielä osata kunnolla sinne suuhun laittaa. Ja eipä kyllä olisi itsekään helppoa syödä ilman hampaita.

Niin, ja siis maitoa kyllä annetaan aina, kun sitä halutaan, että ei tässä nälkään olla toista tappamassa.

unikoulu2
Pikkutyyppi 1 kk

Yöt vaan eivät nyt mene enää ihan putkeen. Pitäisikö aloittaa unikoulu, varsinkin kun ”useimmat puolivuotiaat lapset pärjäävät yön ilman yöruokailua, sillä ravinnontarpeet pystytään tyydyttämään päivän aikana. Yöruokailut voivat helposti muuttua tottumukseksi. (MLL)”? Juu, varmaan meilläkin on totuttu siihen, että yöllä saa ruokaa. Se on kuitenkin niin paljon helpompaa.

Unikoulusta vaan kuulee niin ristiriitaisia kokemuksia. Toisilla se onnistuu helposti, toisilla ei. MLL:n sivuilla sanotaan, että ”kun kotiunikoulua noudatetaan johdonmukaisesti, terveen lapsen nukkumisessa voi tapahtua muutoksia jopa kolmessa neljässä yössä.” Puutalobabyn kodissa muutos taisi tosiaan tapahtua neljännessä yössä. Heidän unikoulunsa kolmannen yön totaaliepäonnistumisen jälkeen heillä häämöttää jo paremmat yöunet. Ainakin melkein. Onneksi Kristaliina taitaa huumorin :)

Eli toivoa on, jos vain olisi hyvät hermot ja levännyt äiti. Mutta tekee niin pahaa katsoa, kun toinen itkee, että voipi mennä vielä hetki meidän unikoulun aloittamiseen. Eihän pikkutyyppi ole vielä edes kahdeksaa kuukautta. Kyllä meillä vielä on aikaa. Onhan?

Mutta mistä johtuu se, että nykyään pitää herätä seitsemältä??? Kuuluu vain bling ja silmät aukeavat. Alkaa söpöily (lue: jokeltelu) ja silmät suurina hymyillään äidille, joka haluaisi ottaa vielä viidentoista minuutin kauneusunet. Tä-tä-tä. Okei, herätään.

Nyt menen tekemään pikkutyypille uunijuureksia. Hyvä äiti. Vähän väsynyt äiti. Toivottavasti juurekset eivät pala uunipellille.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s