Siis pikkutyyppihän on niin mahtava, että täytyyhän sillä nyt on aurinkolasit, joissa sanotaan, että ”mä oon niin upee”. Ja vaikka ulkona sataa lunta, kävin hankkimassa tyypille aurinkolasit. Okei, puolustukseksi sanottakoon, että lauantaina paistoi vielä aurinko – seuraavana yönä tulikin sitten taas talvi.
Babiatorsit ovat kuuminta hottia Amerikassa. Suurin piirtein kaikki julkkisäidit ostavat lapsilleen Babiatorsit, koska ne nyt vaan ovat kuulemma parhaat.
Aurinkolasit ovat pehmeän turvalliset, bpa-vapaata kumiseosta ja niissä on optikkotasoinen linssi sekä tietysti 100% UV-suojaus. Niiden luvataan olevan niin kestävät, että lapsi voi huoletta touhuta niiden kanssa. Tokihan ne ovat myös muodikkaat, ja se on kyllä totta. Yleensä lasten aurinkolasit ovat kopioita aikuisten laseista ja siksi aika rumia.
Laseja saa kahdessa koossa, 0-3 vuotta ja 3-7+ vuotta. Ja väriskaala on ihan kiitettävä, vaikka meille mustat tulikin.
Parasta on se, että laseilla on 12 kuukauden ”kadota ja löydä” -takuu. Eli ei haittaa, jos lasit sattuvat jäämään kahvilan sohvalle. Kun lasit on rekisteröity, saa uudet kadonneiden tai rikkimenneiden tilalle.
Miinuspuolena on se, että vaikka lasien sanotaan olevan 0-3 -vuotiaille, eivät ne ainakaan vielä pysyneet pikkutyypin silmillä. (Ovat siis vähän liian isot, ja tokihan ne piti heti ottaa pois silmiltä ja tunkea suuhun.) Ja koska niissä ei ole minkäänlaista kiinnitysnauhaa, jolla ne voisi sitoa päähän, eivät ne vielä kovin hyvin suojaa silmiä. No, huhtikuussa ne viimeistään pääsevät kunnolla testiin, kun suuntaamme pikkutyypin kanssa nauttimaan etelän lämmöstä.
On varmaan parempi kuitenkin ostaa jonkinlainen nauha, jotta lasit saisi edes teoriassa pysymään silmillä. Vai tottuvatko vauvat aurinkolaseihin jotenkin, jossakin ajassa?
Ääniala 