lattialla

Äitiysloma vetelee viimeisiään. Enää kuukausi jäljellä. Minulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut ajatuksena palata töihin äitiysloman päätyttyä vaan haluan olla vielä kotona pikkutyypin kanssa. Syitä on muutamia.

Pikkutyyppi on mielestäni aivan liian pieni menemään hoitoon jonnekin muualle. Hän elää vielä enimmäkseen rintamaidolla eikä ole koskaan suostunut syömään pullosta. Nyt on alkanut myös selkeästi se vaihe, kun äiti ei saisi mennä pois näköpiiristä. Itku tulee, vaikka kävisin vain toisessa huoneessa.

Haluan nähdä kaikki pienetkin kehityksen askeleet, joita tapahtuu ensimmäisen vuoden aikana. Haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Olla vaan, halia ja antaa suukkoja. Käydä kävelyllä, vauvauinnissa ja laulutunnilla. Soittaa pikkutyypin kanssa pianoa. Nukkua päiväunia käsi kädessä. Opetella olemaan paras äiti pikkutyypille.

Minulla ei ole kiire töihin. Työt kyllä odottavat minua. En koe, että oma urakehitykseni jotenkin hidastuisi tai en enää olisi ajan hermolla palatessani töihin. Olen tehnyt kymmenen vuotta töitä työnarkomaaniuden piirteitä lähennellen. Olen hyvä työntekijä – ahkera, tarkka ja ennen kaikkea hyvin yrittäjähenkinen. Haluan olla ylpeä tekemästäni työstä. Minulla on ollut aina monta rautaa tulessa. Päivätyö, oma toiminimi, opiskelu, lauluharrastus. Jossakin vaiheessa joku minussa sanoi, että hiljennä, ja tajusin alkaa ottaa vähän hitaammin.

Haluan siis rehellisesti vain nauttia tästä ajasta, kun voin olla pikkutyypin kanssa. Vaikka se ei joka päivä olisikaan niin helppoa.

Minulla on kuitenkin opinnot kesken Taikissa, ja jossakin vaiheessa olisi ihan hyvä valmistua taiteen maisteriksi. Joten jäänkin äitiysloman päätyttyä opintovapaalle. Minulla on vielä jäljellä koulutustukea, mikä antaa erinomaisen mahdollisuuden aloittaa lopputyön tekeminen. Suurin osa kursseista on tehty, vain muutama opintopiste puuttuu, joten pystyn keskittymään täysin lopputyön miettimiseen. Toki realiteetit pitää muistaa. Kotona on huomiota vaativa pikkutyyppi, joten tuskinpa lopputyö valmistuu ihan muutamassa kuukaudessa.

Opintovapaan aikana (siis jos saa koulutustukea) ei saa tienata, joten toiminimellä työskentely loppuu hetkeksi kokonaan. Mikä poistaa ainakin vähän liiallista työn tekemistä. Mielenkiinnolla odotan, minkälaisen stressin saan aikaiseksi, kun olen kotona pikkutyypin kanssa ja samalla pitäisi tehdä lopputyötä. No, onneksi aikaa on vuoden loppuun.

nemo

Kissamme ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten elämä pitäisi ottaa. Rennosti ja nautiskellen.

2 kommenttia

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s