marimekko2

”Kutsumme sinut ja ystäväsi Marimekon muoti-iltaan torstaina 14.3. Luvassa malliston esittelyä, vaatevinkkejä, kuohujuomaa, musiikkia, arvonta. Illan aikana koko valikoima -15 %.”

Nyt ollaan pikkutyypin kanssa siinä vaiheessa, että välillä tulee halu käydä jossakin ihan yksin. Ensimmäisinä kuukausina kyseessä ei ollut niinkään halu vaan tarve päästä hetkeksi ulos, jotta itkevä vauva ei saa äidin hermoja ihan riekaleiksi. Nyt sitä ei enää ole niin täysin kiinni pikkutyypissä, etteikö sitä voisi lähteä muutamaksi tunniksi pois pikkutyypin luota. Siksi vastasin myöntävästi Marimekon kutsuun.

Olen ollut marikyläläinen bauttiarallaa pari vuotta, mutta koskaan aikaisemmin en ole näissä illoissa käynyt. En ole myöskään ollut mikään suurempi Marimekko-fani. On minulla joitakin Marimekon raha- ja meikkipusseja ollut, ja muutamat lakanatkin tuolla kaapissa on, mutta aika maltillisesti merkin tuotteita on tullut hankittua, vaikka kyseessä kuitenkin on suomalainen yritys.

Luulenpa, että olen alkanut tulla vanhaksi, kun Marimekko on yhtäkkiä alkanut kiinnostaa enemmän. Tai sitten se alkoi siitä, kun ostin Marimekon Räsymatto-teekupit. Haluaisin niitä lisää. Myös vaatemakuni on hieman muuttunut. Nyt voin pukea päälleni muutakin kuin mustaa, ja Marimekkohan on täyttä värien juhlaa. Pientä kritiikkiä antaisin kuitenkin vaatteiden lakanamaisuudesta. Okei juu, sopivat monelle vartalolle.

Mutta itse iltaan. Voi luoja, että minulla oli olo, että nyt en kyllä kuulu tähän joukkoon. Kutsuvieraiden keski-ikä oli varmasti yli viisikymmentä. Onko niin, että Marimekko ei kiinnosta nuorempia vai onko tuollaiset illat yleensä vain vanhempien suosiossa? Eikä siinä siis mitään pahaa, viisikymppisethän ovat parhaita asiakkaita, koska heillä yleensä on rahaa eri tavalla kuin nuorilla. Ja toki, olenhan itsekin melkein lähempänä viittäkymmentä kuin kahtakymmentä. Auts.

Malliston esittely oli yllättävän lyhyt, taisivat esitellä viisi vaatekokonaisuutta. Odotin jotenkin enemmän. No, siinä minä sitten heiluin kameran kanssa, kuohari toisessa kädessä, ja yritin olla tuntematta itseäni ihan ulkopuoliseksi. Taisin olla nimittäin myös ainoa, jolla oli kamera mukana.

Kiva ilta, ei siinä mitään. Sain olla hetken ihan yksin (no, sadan muun vieraan kanssa), nauttia pullollisen kuohuvaa ja ihastella värejä. Ja tuli sitä tietysti pari tuotettakin hankittua, yksi pikkutyypille ja yksi itselleni. Pikkutyyppi sai väriä, äiti päätyi sitten kuitenkin enemmän mustaan päin.

marimekko

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s